— Tervetuloa! Olkaa kuin kotonanne, sanoivat kapteeni ja hänen tyttärensä.
Kun jokainen oli löytänyt paikkansa, ja vanha miehistö siistinyt laivan ja huuhdellut kannet yöksi, rupesi satamanselältä ankkurissa olevista laivoista kuulumaan kahdeksan lasia, ja tähdetkin alkoivat loistaa.
— Parasta on, ettette ota soittokoneitanne esille, sanoi kapteeni, kun upseerit tulivat kajuutan katolle.
— Ajattelimme soittaa lähtö virren Callaolle.
— Luulen, että Tyynenmeren pohja pian antaa meille lähtötäräyksen.
Kohta sen jälkeen kuului: — Valmiit laskemaan ankkurikettinkiä!
Neljännestunnin kuluttua rupesivat mastot ja tangot tärisemään.
Kettingit liukuivat ulos. Tärinä oli kovempi kuin viime kerralla, ja
kesti kauemmin aikaa, mutta mitään hyökyaaltoa ei tullut.
Seuraavana aamuna jätimme Callaon. Olemme juuri ankkuroineet Huanillasin kohdalle, noin puolen virstaa rannasta. Ankkuripaikkamme ei laisinkaan näytä satamalta. Valtameri ei muodosta pienintäkään mutkaa rannikkoon, joka kulkee suorana viivana luoteesta kaakkoon, niin kauas kuin silmä kantaa molemmille puolille. Näköala on synkkä: lounaisessa maailman suurimman valtameren ääretön selkä; koillisessa de los Andesin harmaanruskea harjanne joka nousee merenpinnasta noin neljänkymmenen asteen kulmassa. Ei näy mitään, mikä muistuttaisi elämää. Ei puuta, ei ruohoa, ei yhtään lintua; kaiken näkyvän peittää guano. Linnut eivät voi pesiä täällä, syystä että ammoniakkipitoinen guano polttaisi munat.
On ymmärrettävää, että guanoa ei ole niin paksulta, että sitä kannattaisi ruveta ottamaan mistä hyvänsä. Ainoastaan eri paikoista Andein rinteiltä läheltä meren rantaa sitä kannattaa ottaa. Kun ensin on tutkittu ja löydetty paikka, missä guanoa on riittävästi, vuokraa sen jokin ulkomainen yhtiö määrävuosiksi. Huanillasin oli vuokrannut muuan ranskalainen yhtiö Perun hallitukselta kymmeneksi vuodeksi. Tämmöinen väliaikainen lastauslaitos tulee hyvinkin kalliiksi. Siihen kuuluu elevaattori siltoineen. Korkeata, vuoren sivusta lähtevää ja elevaattoriin päättyvää siltaa myöten lykätään kiskoja pitkin pieniä guanovaunuja. Kun näiden pohja avataan, juoksee guano torvea myöten alas proomuun. On huomattava, että proomu ei pysy paikallaan kuten alus, joka on kiinnitetty tavalliseen laivasiltaan, koska ikuinen maininki heittelee sitä edestakaisin. Sitä varten on proomu kiinnitetty siten, ettei se pääse vähääkään liikahtamaan, silloin kun guano juoksee siihen torvea myöten. Sillan alla, rantakalliossa, on vahva rengas ja sitä vastapäätä merenpohjaan kiinnitetty poiju. Näiden väliin on pingoitettu kaapelitouvi, joka kulkee proomun yli ja on lujasti kiinnitetty sen sekä kokkaan että perään. Siten proomu pysyy ihan liikkumattomana. Jos se vähänkään liikkuisi, menisi kallis guano mereen. Maininkien käydessä vesi usein alenee proomun alla, jolloin tämä joutuu kaapelitouvin varaan. Silloin on vaara tarjona proomumiehillä ja myös proomulla itsellään, joka voi murskautua rantakalliota tai siltapylväitä vastaan.
Ennen pitkää, sen jälkeen kun tämmöisestä guanorikkaasta paikasta on alettu ottaa guanoa, nousee tähän paikkaan "guanokaupunki", jonka talot ovat lautahökkeleitä tai purjekangastelttoja. Kaupungin asukkaina on muutama sata kiinalaista ja satakunta työnjohtajaa, insinööriä ja kauppiasta. Kiinalaisia käytettiin siihen aikaan työmiehinä, syystä että olivat halvempia ja ehkäpä ahkerampiakin kuin muut. Nämä oli sopimuksen mukaan pestattu määrävuosiksi ja oli niiden päiväpalkka, pyhäpäivät mukaan luettuina, yksi sola päivää kohti. Perulainen sola, joka on dollarin arvoinen, ei ole suuri raha täällä, jossa kaikki on tavattoman kallista. Se riittää kuitenkin kiinalaiselle päiväpalkaksi, kuuluupa siitä liikenevän toinen puoli säästöönkin. Oli tapana sanoa, että autiolla meren luodollakin asuva kiinalainen rikastuu.
Guano-kaupungeissa, jotka häviävät heti varaston loppuessa, on muitakin asukkaita: nimittäin meriväkeä. Laivoja on ankkurissa vähintään kymmenen, mutta usein montakin kymmentä, odottamassa lastausvuoroansa. Kun vuoro viimein tulee, saadaan päivässä ehkä yksi pieni proomullinen lastia. Siinä syy siihen, että guanonlastauspaikalla saa maata kuukausia.