Kun lähenimme Huanillasia, tuli kuusihankainen vene meitä vastaan. Se laski laivan sivuun, miehet nousivat laivaan, ja vene kiinnitettiin laivan perään. Luotsiahan täällä ei tarvittu, mutta vene toi satamaeskaaderin miehiä auttamaan uutta tulokasta ja sanomaan sille: Very welcome! (tervetuloa). Kaikki laivat, kansallisuuteen katsomatta, nostivat lipun kahvelin alle, ja se sai siinä liehua auringon laskuun asti. Kun molemmat ankkurit oli laskettu, purjeet jiikattu ja sidottu, raakapuut prassattu suorakulmaisesi laivan pituussuuntaan nähden ja laitettu vaakasuoraan, puhdistettiin laiva. Sitten seisoimme kaikki ja katselimme työmme lopputulosta.
— Kyllä täällä tulee elämä yksitoikkoiseksi, sanoi Charley.
— Muusta viisi, kun vain ei kuolla nälkään! Onhan noita kaloja yllinkyllin, mutta kuka niitä viitsii ikuisesti syödä. Muutumme vielä lentokaloiksi, sanoi Mack.
Huanillasissa on tällä kertaa seitsemäntoista laivaa, niistä kuusi englantilaista, muut saksalaisia ja ranskalaisia.
Ei ole puutetta ruoka-aineista, kuten Mack luuli. Tänne tuodaan teuraskarjaa, vihanneksia ja säilykkeitä. Täällä saaduista herkuista mainittakoon numero yhtenä Perun mainiot perunat. Peruhan on näiden juurikasvien kotimaa. Täältä ne ovat levinneet ympäri maapallon. Nämä perunat ovat näöltään ja suuruudeltaan kuin suurenlaiset munat ja väriltään vaaleankeltaiset. Ne ovat kalliita, jota vastoin vihannekset ja hyvä naudanliha on halpaa. Vesi, jota tuodaan tänne erityisillä vesilaivoilla, on kallista. Täällähän ei sada koskaan, eikä täällä ole kaivoja eikä lähteitä — eikä Moosesta, joka sauvallansa löisi vuoreen vesisuonen.
Yksitoikkoista täällä ei ole. Laivojen asukkaat vierailevat ahkerasti toistensa luona. Kaikki ovat hyviä ystäviä ja "kansalaisia" keskenään. Jos jossakin laivassa satutaan tarvitsemaan lisää miehiä, lähettävät toiset laivat apua. Talkootyön päätyttyä tulee illansuussa "rahteerinki". Tällä ei ymmärretä syömistä ja juomista, kuten ennen vanhaan hyvään aikaan Suomen maataloissa ja kartanoissa, vaan vilkasta tanssia ja leikkiä talkoolaivan kannella. Naisista pyrkii olemaan puutetta talkootanssiaisissa, mutta siitäkin pulmasta selviydytään kutakuinkin. Hätä on aina ollut, on vieläkin ja tulee ikuisesti olemaan suurin keksijä. Iältään nuorimmat ja kasvultaan pienimmät merimiehet saavat syntyä uudelleen. Kädenkäänteessä he pukeutuvat purjekangastohveleihin, tilapäisiin naishattuihin ja rimssuhameisiin. Tämmöisissä tanssiaisissa on ilo aina korkeimmillaan. Niissä tanssitaan sekä vanhoja hyviä tansseja että myös ennen tuntemattomia. Soittokoneita on viulu, kitara, huilu, torvi, ja joskus englantilainen harppu. Oli meillä kuitenkin todellisiakin naisia. Paitsi Chimbiä ja Teresiaa oli laivastossamme kapteenien tyttäriä ja keski-ikäisiä rouvia, sekä pieni japanitar ja mulattityttö, kaikkiaan kymmenen kappaletta. Siis kokonainen tusina naisia. Charley oli erehtynyt ennustaessaan yksitoikkoisuutta.
X.
Kaksi viikkoa oli kulunut siitä kun ankkuroimme. Emme tiedä, milloinka tulee meidän vuoromme lastata. Eilen saapui tänne komea amerikkalainen fregattilaiva, mutta melkein yhtä komea saksalainen fregatti lähtee tänään pois, saatuansa täyden lastin. Siis laivojen lukumäärä, seitsemäntoista, jää entiselleen. Columbian koko miehistö Frediä lukuunottamatta muistelee kaihoisasti niitä iloisia konsertti- ja tanssi-iltoja, joita on vietetty Deutschlandin kannella. Deutschlandilaiset ovat järjestään kaikki soitannollisia neroja, vieläpä sen lisäksi iloisia ja sivistyneitä ihmisiä. Deutschland on koululaiva, johon korkeasukuiset ja rikkaat saksalaiset ovat uskoneet laiskanpuoleiset, mutta ei suinkaan aina tuhmapäiset poikansa oppimaan huutia ja saamaan harjoitusta. Pikku Teresia on kulkenut allapäin pari viime päivää. Ei ole enää nuori paroni — yhdeksäntoistavuotias — huomeniltana, meidän juhlamme luisuessa telakalta, opettamassa ja tanssittamassa tyttöä; mutta johan tyttö oppikin skottiksen, niin kuin sitä tanssitaan Berliinissä, vaihtaen. Kaikkien kuudentoista laivan liput ovat liehuneet poislähtevien ystävien ja mahtavan yhdistetyn Saksan kunniaksi kello kahdeksasta saakka aamulla.
Heti aamiaisen jälkeen kerääntyi Deutschlandin ympärille kuusitoista venettä — neljä miestä airoissa ja peränpitäjä viides kussakin. Miehet kiinnittävät veneensä laivan sivuun ja nousevat kannelle. Paljon ja raskasta työtä on tehtävä. Pitkät ankkurikettingit on hiivattava sisään ja ankkurit saatava laivaan. Purjeet irroitettava kääreistään ja nostettava ylös. Tämän lisäksi sen seitsemän muuta parsselia tehtävä. Kaiken yllämainitun tekee ystäväpataljoona. Laivan omat miehet ja upseerit samoin kuin nuo laiskat, mutta viisaspäiset kokelaat, seisovat kädet taskussa ja vetelevät lähtösauhuja. Naiset, jotka ovat mukana, seisovat Deutschlandin kannella katsellen vilinää ja keskustellen poislähtevien kanssa.
— Tavataankohan enää tässä maailmassa, sanoo kapteeninalku, yhdeksäntoistavuotias paroni von G. Tyttö juoksee vieressäni seisovan Chimbin luo ja painaa kasvonsa hänen rintaansa vastaan. Tämä on hänen vastauksensa paronipojan kysymykseen. Kaikki on nyt sikäli lähtövalmista, että vain toinen ankkuri vielä lepää merenpohjassa, mutta sen kettinki näyttää ylösalas, jolla ymmärretään, että tarvitsee vain pari kertaa painaa edestakaisin hiivauskoneen tankoja, niin Deutschland on erossa Perun valtakunnan maasta. Me veneiden johtajat komennamme miehemme veneisiin. Chimb ja Teresia jäävät vielä laivaan. Kuusitoista venettä valjastetaan Deutschlandin eteen ja hinaus alkaa — täällä ei ole hinaaja-aluksia. Kun laiva on saatu puolen virstan verran eteenpäin, saa se tuulta siipiinsä ja hinaus lopetetaan. Laivan hiljaa lipuessa eteenpäin lasken veneeni sen sivuun, autan naiset siihen, mutta samalla hyppää paronipoika veneeseen pitäen kiinni köyden päästä. Hän suutelee Chimbin kättä ja Teresian suuta. Hän tuli kuin salama, suuteli kuin salama ja pomppasi veneestä takaisin kuin salama. Deutschland laskee lippunsa kolme kertaa ja ankkuriin jääneet kuusitoista laivaa, joihin myös on liittynyt amerikkalainen seitsemästoista, vastaavat. Lakattuani heiluttamasta hattuani katsahdin alas. Teresia oli polvillaan veneen pohjalla, pää Chimbin sylissä…