Chimb sanoo Teresialle: — Itke, lapsi, anna kyynelten vuotaa. Isoisälläni, täysiverisellä intiaanilla, oli tapana sanoa: 'Suuri henki kokoaa helmet'. Intiaanilla on lupa itkeä, mutta ei nauraa.
Eilen lähti Deutschland. Tänä päivänä on paljon puuhaa, meille on tuotu proomu, jolla saamme lähteä guanoruiskun alle. Tämä proomu saa sitten olla käytettävänämme niin kauan kuin sitä tarvitsemme.
Ensin irroitimme purjeet tuuleentumaan, ja sitten lähdimme kuuden miehen seurassa proomulla odottamaan vuoroamme päästäksemme guanoruiskun alle. Olemme kunnialla tuoneet ensimmäisen "kultalastin" Columbiaan Ne miehet, jotka tuovat "kullan", ovat vapaat muusta työstä. Heti kun proomu on saatu laivan sivuun, on heidän työpäivänsä päättynyt. Toiset laivamiehet nostavat lastin proomusta laivaan ja tasoittavat sen laivan ruumassa. Guanolastaus ei ole rasittavaa. Proomumiesten työaika supistuu neljään tai viiteen tuntiin. Toisten työaika on pitempi, mutta työ paljon helpompaa. Proomumiehet saavat soutaa täyteen lastatun proomunsa, ja se on raskasta. Kun miehissä taas olimme saaneet purjeet käärityiksi ja takaisin muutenkin reilaan, alkoi laivan siistiminen sekä miesten peseytyminen ja pukeutuminen. Kohtahan alkavat tanssiaiset!
Nämä illanvietot laivoissa kaukaisen Tyynen valtameren itärannikolla oli aiottu niin miehistöä kuin päällystöäkin varten. Orkesterissa soitti tavallisesti miehistöön kuuluvia henkilöitä, mutta usein siihen kuului päällystöäkin — kuitenkaan ei kapteeni itse. Deutschlandissa ja Columbiassa juhla alkoi soitolla kajuutan katolta. Muissa laivoissa ei ollut niin soitannollista päällystöä — Deutschlandin päällystö ja moni sen miehistä olivat miltei taiteilijoita. Laiskat paroninpojathan ovat usein liiankin soitannollisia.
Miehistöön kuuluvat nuorukaiset, joiden joukossa melkein aina oli laiskoja herraspoikia, alkoivat tanssin isolla kannella, orkesterin soittaessa kajuutan katolla. Vieraat, naapurilaivojen päällysmiehet ja naiset — jos niitä oli — istuivat "oman talon" herrojen kanssa myös kajuutan katolla. Ei ollut tanssi kauan ollut käynnissä, ennen kuin joku upseeri tuli jonkun herrasnaisen kanssa keskikannelle. Kohta olivat kaikki katolla istujat mukana leikissä. Sitten tuli rohkein naisista ja vei jonkun nuoren, korean ja notkean jungmannipojan lattialle — ja kohta ei ollut tanssisalissa mitään arvorajaa. Jungmannit, matruusit ja kokit pyörittivät harvoja naisia ujostelematta. Pasaadituuli vei ilonäänen ja melun valtamerelle. Tanssimme oli parhaassa vauhdissaan, kun amerikkalaisen fregattilaivan Philadelphian vene laski sivullemme. Satuin olemaan paraatirapun luona ja otin vastaan jenkkikapteenin tehden kunniaa, ehkä enemmän tähtilipulle kuin Philadelphian päällikölle. Tämä antoi käyntikorttinsa ja sanoi: — Antakaa tämä Columbian päällikölle. Vein kapteeni Franckille kortin, jossa oli J. C. King — Master of the ship Philadelphia.
— Tervetuloa, mr. King. Te olette ainoa Yhdysvaltain edustaja täällä. Olkaa hyvä ja nouskaa laivaani.
— Täytyneehän minun astua laivanne kannelle sen verran, että voin sanoa käyneeni luonanne vierailulla. Muutenhan on tapa täällä uudessa maailmassa, että aikaisemmin paikkakunnalle tulleet ensin saapuvat tervehdyskäynnille. Olen koko päivän odottanut turhaan, jonka vuoksi tulin tänne katsomaan, onko täkäläisten joukossa semmoisia, joiden luo kannattaa mennä.
Astuttuaan laivamme kannelle, jossa Mack Henderson yksin tanssi steppiä ja katsojat vimmatusti taputtivat käsiään, kääntyi Julius Caesar King ympäri ja lähti pois, koska veneeseen jääneet naiset saattoivat hermostua — he eivät olleet tottuneet kuulemaan tämmöistä melua. Kapteeni Franck ja minä seisoimme paraatirapulla kohteliaisuuden vaatimusten mukaisesti, ja katselimme vieraan lähtöä; oikeastaan olimme uteliaita katselemaan naisia veneen peräpenkeillä. Nämä puhuivat hermostuneesti kapteeni Kingin kanssa ja näyttivät happamilta. Sitten katsahtivat he meihin rukoilevasti, mutta loivat heti katseensa alas ja näyttivät neuvottomilta. Julius Caesar kääntyi meihin päin ja alkoi uudelleen kivuta rappuja ylös. Hänen selkänsä ei enää ollut yhtä suora kuin ensimmäisellä kerralla. Hän oli kumarruksissa ja katsoi alaspäin. Me peräydyimme paraatirapulta kannelle, King perässämme.
— En tiedä, kuinka minun olisi aloitettava. Häpäisen itseni ja koko kansani. Ei vapaan miehen pitäisi mennä naimisiin. Mutta on jo myöhäistä katua. Tuo laiva, tarkoitan Philadelphiaa, on minun, ja se on vain pieni osa siitä, mitä tulen vanhan isäni kuoltua perimään. No niin — nuo naiset, vaimoni ja hänen sisarensa, tahtovat tanssia. Minä en mene noutamaan heitä veneestä. Tulkoot itse, jos saavat tulla, tai istukoot missä istuvat ja nauttikoot muiden ilosta.
— Kapteeni King on hyvä ja seuraa minua, sillä välin mr. West tuo naisenne laivaan.