— Sanon vielä pari sanaa teille, kapteeni Franck, ja teille, nuori mies. Älkää menkö naimisiin! Mutta jos piru kohtalon nimessä narraa vaimon niskaanne, niin älkää ottako häntä mukaan merelle. Minä olen komentanut laivoja ja miehiä, mutta naisia en kykene komentamaan.
Saatuani käskyn, vein amerikattaret laivan peräpuolelle, jossa sääty- ja arvohenkilöt oleskelivat. Esittelin: — Mrs. King ja mikä on nimenne, miss? kysyin rouva Kingin sisarelta. Sisarukset katselivat kysyvästi toisiaan. Viimein sanoi se heistä, jonka olin esitellyt mrs. Kinginä:
— Nimestä ei ole niin väliä, hän on minun sisareni.
— Mrs. Kingin sisar, esittelin, ja sillä nimellä hän alussa sai kulkea. Mrs. Fiddler oli ainoa talkoovieras, joka kiinnitti huomiota siihen, ettei rouva Kingin sisaren nimeä ollut mainittu. Hän nyrpisti nenäänsä eikä antanut kättänsä "sisarelle", vaan tuijotti ylenkatseellisesti tätä vasten kasvoja. Pieni japanitar, joka "söi rouva Fiddlerin leipää" ja parhaillaan köytti emäntänsä kengännauhoja, laskeutui suulleen pelosta, täten pyytäen etukäteen anteeksi tuleviakin erehdyksiänsä. Rouva Fiddler antoi orjattarellensa leikuusen potkun, kuin koiralle, jota komennetaan nousemaan.
Japanitar seisoi nyt vapisten ja katseli emäntäänsä ja "sisarta". Ehkä hän luuli amerikattaren myöskin heittäytyvän kasvoilleen. Erehdys. Kauniinpuoleinen amerikatar loi vihollisensa silmiin katseen, joka heti masensi tämän. Tämä teki pienen Lelun, se oli japanittaren nimi, sydämelle niin hyvää, että hän veti suunsa nauruun.
— Kurja raukka, kyllä minä annan sinulle, kun pääsemme kotiin, niin että makaat muutaman päivän, sanoi rouva Fiddler Lelulle ja löi häntä viuhkalla käsivarteen niin että viuhka katkesi. Onneksi ei sentään Lelun käsivarsi. Pieni japanitar katsoi rukoilevasti vieraisiin päin. Amerikatar vei hänet rouva Kingin viereen ja istui itse toiselle puolelle. Rouva Fiddler lähetti vimmastuneita katseita masentaakseen tuon "röyhkeän", mutta sai vastaukseksi silmäyksiä, jotka varoittivat lähestymästä. Rouva Fiddler parka turvautui nyt suureen kultaketjuunsa, paksuun rannerenkaaseensa, aitoihin hohtokivisormuksiinsa ja korvako ristimiinsä sekä rintaneulaansa, joka keskellä "ylätasankoa" loisti kuin persialainen Auringon ritariston arvomerkki. Mutta rouva Kingin sisaren tähti lensi meteorin vauhdilla ylös taivaan laelle. Sisar, jota ei kukaan ollut pyytänyt lattialle, tuli luokseni pieni geisha kainalossaan, ja pyysi minua suojelemaan tätä kaukaisen idän lasta tanssin aikana.
Samassa orkesteri alkoi soittaa skottista.
— Onkohan täällä ketään hyvää skottistanssijaa?
— Kyllä on, sanoin.
— Tulehan tänne, Mack, neiti tahtoo tanssia parhaan skottistanssijan kanssa.