— Kyllä neiti, mutta minä tanssitan ainoastaan skotlantilaisia naisia tai paremman puutteessa muitakin jotka vain osaavat kotimaani tanssin niin, että heitä kehtaa tanssittaa.
— Olette siis Skotlannista, sieltähän minäkin tavallani olen. Te vanhasta Skotlannista ja minä uudesta — Nova Scotiasta, Halifaxista.
Kättentaputusten ja da capo -huutojen tauottua tulivat Charley ja Teresia tanssikannelle ja ehdottivat edellisille tanssijoille, että tanssittaisiin parissa, jossa herrat vaihtavat naisia.
Paronipoika, sillä hetkellä jo kaukana Huanillasista, on kertonut tätä tanssia niin tanssittavan.
— Kunhan ensin hieman levähdämme, sanoivat rouva Kingin sisar ja Mack. — Tanssikoot nyt muutkin. Ei tässä ole ollut toisille tilaa meidän tanssiessamme.
Vähän ajan kuluttua kuului taas taputuksia, vaikka parissatanssijat vasta olivat päässeet alkuun. Kun sitten molemmat parit istuivat huohottaen kannella "sisaren" vielä tanssittua yksintanssia, jiggiä, tulivat kaikki paitsi mrs. Fiddler onnittelemaan ja kiittämään suurtanssijatarta. Tuli pitkänlainen väliaika. Syötiin hyvää ruokaa, juotiin kahvia ja mietoa perulaista viiniä keittiön edustalla kannella istuen.
Uteliaisuus vain vaivasi naisia. He kuiskailivat keskenään ja tahtoivat tietää mrs. Kingin sisaren nimeä ja entisyyttä. Viimein Teresia kysyi viattomuudessaan, muiden pyynnöstä missä sisar oli oppinut tanssimaan.
— Olen kauan odottanut, että kysyisitte sitä samoin kuin nimeäni. Nimeni on Polly Ring — kapteeni Kingin sisar ja olen ollut laulajatar ja tanssijatar Palace-teatterissa Montrealissa. Vielä voin ilmoittaa, että olen naimaton, kaksikymmentäseitsemänvuotias, ja että sydämeni on tavattoman avara. Siitä lähtee paljon rakkautta, mutta voi se myös ottaa vastaan paljon rakkautta, jos siksi tulee. Päänvaivojenne vähentämiseksi onhan tapahtunut, että naisia on kuollut uteliaisuudesta — kerron, että mrs. King, veljeni vaimo, syntyisin ruotsalainen ja nimeltään Karin Arvidsson, on se ihminen, jota minun eniten tulee taidostani kiittää. Hän lähti pienenä tyttönä isänsä kanssa Kanadaan. Isä, joka oli leskimies, rikastui ahkeralla työllä ja rehellisellä elämällä, joten tytär saattoi isän kuoleman jälkeen perustaa Montrealiin hienon hotellin, jonka hän vieläkin omistaa. Kaksi varakasta ihmistä joutui siten naimisiin. Veljeni Julius Caesar saa vain puolet siitä, mitä vanhan isämme kuoltua tulee hänen omistamistaan suurista metsistä Labradorissa, toinen puoli tulee minulle. Olen pienestä saakka rakastanut tanssia ja laulua; siksi olin Palace-teatterissa Montrealissa ja asuin mrs. Arvidssonin hotellissa. Veljeni vei puoleksi varastamalla minut pois teatterista, jotten luisuisi liian matalalle.
Erääseen toiseen laivaan kuuluva mulattityttö, iältään vähän yli kymmenen, oli seisonut keittiön ovella ja kuullut miss Kingin kertomuksen.
— Kaikki on totta, mitä miss on kertonut. Kyllä me siellä hotellin
keittiöpuolella tiedettiin paljon; tiedettiinpä enemmänkin kuin miss
Arvidsson itse. Ja kovalle otti, ennen kuin miss Arvidsson kapteeni
Kingin miehekseen sai, huusi mulatti kovalla, käheällä äänellä.