Mr. Malcolm puristi kättäni ja lähti, kuiskattuaan jotakin Chimbille. Seuraavana aamuna heräsin puoliverisen intiaani Lauricochan talossa, joka oli kahden virstan päässä leiristä. Oroyan lähellä. Talo muistutti espanjalaisen siirtomaan vaatimatonta haziendaa. Havahduin siitä, että ovi aukeni raolleen.
— Hyvää huomenta, signor! Tuon teille kohta teetä, katselin vain, vieläkö nukutte, sanoi Chimb.
Tyttöä ja teetä odotellessani oli minulla miettimisen aikaa. Ajattelin sivumennen entisyyttä ja tulevaisuutta. Mutta nykyisyyttä, lähemmin sanottuna vallitsevaa hetkeä, jota vietin mukavassa puhtaassa vuoteessa teetä odottaessani, ajattelin vakavasti.
— Kuinka voitte? kysyi Chimb astuessaan sisään teevehkeineen.
— Kuin taivaassa, vastasin.
Kun olin saanut teetä ja lääkärinhoitoa, etupäässä hierontaa, sanoi
Chimb:
— Olen antanut pestä vaatteenne, kohta ne ovat kuivat. Sitten äitini paikkaa ne. Sillä välin voitte käyttää minun vaatteitani. Hän otti kirstusta kolme vaatekappaletta: pitkähihaisen paidan, alushousut ja väljän röijyn, kaikki lumivalkeita. Olin juuri pukenut ne ylleni, kun Fred astui sisään.
— Mitäs sinulla on kerrottavaa? kysyin.
Fred sanoi tutustuneensa muutamaan leedsiläiseen Char Ies Clarckiin ja ehdotti, että ottaisimme hänet "puulaakiimme" ja jäseneksi "klubiimme".
— Saamme nähdä sitten, kun tulen terveeksi ja pääsen leiriin. Onhan meidän klubissamme jäseniä tarpeeksi.