— Täällä tulee kylmä, mennään keittiöön, sanoi Chimb. Istuimme siellä vähän aikaa ääneti, sitten sanoi Andein tytär:
— Minunhan piti kertoa teille ja keskustella kanssanne viime yönä asiasta, joka koskee oikeastaan minua, mutta myöskin teitä. Intiaani saa itkeä, mutta ei nauraa.
Juuri kun Chimbin piti jatkaa, päästyään liikutuksensa vallasta, tuntui tärähdys, joka johtui siitä, että vene oli tullut kosketukseen laivamme sivun kanssa.
— Uudenvuodenyönä ovat irlantilaiset liikkeellä. Muuan heistä on sikahumalassa. Hänet aiotaan nostaa laivaan. Veneessä on myös nainen, huomautti Mack, kurkistettuaan laidan yli.
XXI.
Mr. Cristopher oli päässyt Atlantin yli. Queenstownissa hän on ollut viikkokausia ja sähköttänyt vimmatusti, sinne ja tänne. Hänen matkatoverinsa eivät ole jättäneet häntä rauhaan, ei yöllä eikä päivällä. Hänet on ajettu pois hotellista ja viety putkaan. Täältä hänet on siirretty sairaalaan. Putkassa ei oltu niin viisaita, että olisi pidetty hänen matkatovereitansa siellä, sillä nehän ovat syypäät mr. Cristopherin rikoksiin ja hullutuksiin, vaan ne saivat seurata herraansa. Kuultuaan sairaan hourivan, on lääkäri sanonut, ettei hän parane ennen kuin eräs Columbia-niminen laiva saapuu Queenstowniin.
* * * * *
Mies, joka nostettiin Columbian kannelle, ei ollutkaan pahantekijä eikä humalainen, vaan sairas. Mukana ollut sairaanhoitajatar kertoi, mitä tautia sairas poti. Tietysti Chimb oli heti muuttunut sairaanhoitajattareksi ja tarjoutui auttamaan. Me neljä astuimme Chimbin viittauksesta salonkiin, jossa sairas nyt istui pirteämmän näköisenä kuin laivaan tullessaan.
— Tunnetteko minua, pojat? Tuumimme ja tarkastimme vähän aikaa.
— Mr. Malcolm! Joko Lima—Oroyan rautatie ulottuu Irlantiin asti? Että olette rakentanut rautateitä kuilujen ja kohisevien koskien ylitse, sen tiedämme, mutta että olette rakentanut rautatien Atlantin alitse, sitä emme olisi uskaltaneet uskoa, sanoi Mack.