— Kuinka ei se liikuttaisi, minähän olen laivan päällikkö.
— Te olette nyt laivan päällikkö, mutta ennenkuin astuitte laivaan, olin minä sen päällikkö, enkä siis ole edesvastuussa teille siitä, mitä täällä on tapahtunut ennen teidän päällikkyyttänne.
— Taidatte olla oikeassa, mutta eikö teidänkin mielestänne olisi syytä laskea myös toinen ankkuri?
— Se olisi turhaa. Nythän on melkein tyven ja huomenna, eli oikeastaan tänäänhän lähdemme. Pian ankkurin saa alas, jos rupeaa tuulemaan.
— No niin, olkoon menneeksi.
Löflund, joka oli ankkurivahti, kuuli keskustelun.
— Hullu mies! Hän ei ole näköjään koskaan ennen ollut merellä. Onkohan meidän pakko lähteä tuon kanssa, vai voimmeko mönsträtä irti?
— Kyllä voimme mönsträtä irti, jos tahdomme, sillä laiva on saanut uuden omistajan ja uuden päällikön. Mutta se tuskin lienee tarpeellista. Kapteeni Holgersen ei ole pitkiin aikoihin purjehtinut merillä ja on siitä syystä näin alussa vähän puusta pudonnut, mutta kyllä hän kohta tottuu. Onhan hän vanha merimies.
Kapteeni tuli takaisin kotvan kuluttua.
— Tahtoisitteko, herra West, päästä eroon Delfinestä? Cadizissa on minulla tuttu, joka lähtisi mukaani ja te saisitte hänen paikkansa.