— En aio erota.
Kirsten sattui kuulemaan kapteenin ehdotuksen, ja hänen toisinaan kuohahtava luontonsa oli vähällä aiheuttaa uuden kapteenin vaihdoksen. Mutta Holgersen oli peräti sävyisä mies.
Kun kapteeni Holgersen varhain aamulla oli lähdössä maihin selvittämään
laivaa lähtövapaaksi, seisoi miehistö »suurmaston etupuolella».
Pursimies ilmoitti miehistön ja omasta puolestaan, että he nojautuen
Norjan voimassa olevaan merilakiin tahtovat mönsträtä irti.
— En tunne nyt norjalaisiani, vastasi kapteeni, — luulin teitä rehellisiksi miehiksi. Mutta tapahtukoon niin kuin tahdotte. Maihin menostani ei siis tule mitään tällä kertaa, eihän merelle voi lähteä ilman miehistöä.
— Mutta konsulinvirastoon voi mennä, huomautti Kirsten. — Toimita West, iso vene vesille. Kaikki ne, jotka haluavat erota Delfinestä, kootkoot tavaransa ja sitten konsulinvirastoon, jossa saavat erotodistuksensa ja palkkansa. Mene sinä West myöskin sinne. Ota miesten tilikirjat ja Englannin puntia mukaasi. He saavat palkkansa joko punnissa tai pesetoissa, miten vain haluavat, ja toivottavasti minun ei enää tarvitse heitä nähdä.
Kun pukeuduttuani tulin kannelle, seisoivat muut miehet kanssin etupuolella keskustelemassa, paitsi timpermanni, joka yhdessä ensimmäisen perämiehen kanssa paikkasi isoveneen pohjassa olevaa rakoa.
— Mikäs isoa-venettä vaivaa, senhän pitäisi olla hyvässä kunnossa? kysyin.
— Hyvässä kunnossa se muuten onkin, vastasi timpermanni, mutta kölisijan tyyrpuurin puolelle on ilmestynyt rako. Eikä tätä kai nyt tarvitakaan. Miehet tuntuvat muuttaneen mieltä. Kaikkivaltias Jumala on taas niinkuin monta kertaa ennenkin ajanut pois perkeleen, joka oli mennyt sikolaumaan — ja timpermanni pani kätensä ristiin.
Tämän tehtyään hän nousi kannelle isosta-veneestä, joka seisoi presenningeillä peitetyn ja meren hyökkäyksiä vastaan tiivistetyn keskiluukun päällä, ja meni miesjoukon luo.
Keskustelu oli jo päättynyt, mutta alkoi uudellen. Sitä johti nyt timpermanni. Seuraus oli, että koko joukko, timpermanni etunenässä, marssi pyytämään Kirsten-rouvalta anteeksi. Ja he saivatkin.