XXI.
Kello kuusi illalla määrättiin ja muodostettiin merivahti. Se tapahtui seuraavalla tavalla: kapteeni ja ensimmäinen perämies seisoivat, kapteeni tyyrpuurin ja ensimmäinen perämies paapuurin puolella, keskikannella. Miehistö odotti ryhmässä ison maston vieressä. Kapteeni valitsi joukosta yhden miehen ja kutsui hänet luokseen. Sitten sai vuorostaan ensimmäinen perämies valita miehen, jonka kutsui luokseen. Valitsemista kesti niin kauan kuin miehiä riitti. Kumpikin sai yhtä monta miestä. Siten muodostuivat tyyrpuurin ja paapuurin vahti. Edellisen päällikkö oli kapteeni ja jälkimmäisen ensimmäinen perämies. Näin tuli laivassa olemaan sekä päivällä että yöllä aina puolet laivan miehistä kannella ja puolet vapaana. Kapteenin vahdin hoitajana oli toinen perämies, joten kapteeni itse nukkui yöllä. Kokki oli myös onnellinen siinä suhteessa, että sai nukkua koko yönsä. Kirsten itse oli mönsträtty kajuuttavahdiksi ja Hildur kokin apulaiseksi. Täten vältettiin passivaikeudet satamissa.
Ensimmäinen merivahdin pito oli kello kahdeksasta illalla — ja sen alkoi tyyrpuurin vahti, jonka päälliköksi kapteenin sijasta tulin minä. Kun kello oli kaksitoista yöllä, otti ensimmäinen perämies miehistöineen vahdin ja piti sitä kello neljään aamulla. Merivahti on neljä tuntia, joista tulee kahdeksan lasia. Vahdin muuton perästä tulee, kun on puolen tuntia kulunut, yksi lasi, bing, tunnin kuluttua kaksi lasia bing-bing, puolentoista tunnin kuluttua kolme lasia bingbing-bing, kahden tunnin kuluttua neljä lasia bingbing-bingbing ja niin edelleen.
Seuraavana päivänä kello puoli kahdentoista aikana seisoimme sekstanti kädessä kiikaroimassa auringon korkeimmilleen tulon hetkeä, ja pääsimme laskemaan leveysasteemme, saaden oikean ajan. Kun kello oli kaksitoista, alkoi tähtitieteellinen vuorokautemme. Jäljestä puolen päivän, kun auringon tuntikulma siihen soveltui, laskimme ensimmäisen tähtitieteellisen pituutemme. Aamupäivällä noin kymmenen paikkeilla sekä klo 4 i.p. on auringon korkeusmittaus edullisin pituuden laskemista varten.
* * * * *
Mainittakoon vielä muutama sana niistä henkilöistä, joiden kanssa aina jouduin tekemisiin laivan johdossa. Kapteeni Hans Holgersen, kuudenkymmenen vanha naimaton mies, oli ruumiinrakenteeltaan pitkä ja laiha, vaan ei silti mikään luuranko. Hän oli vaaleanlainen ja parraton, tukkansa vaalean ruskea. Holgersen oli hyvänluontoinen ja kaikin puolin mukava mies. Kirjatiedoissa hän oli tavallisia virkatovereitaan paljon edellä, ja etevä teoreetikko merenkulkutieteessä. Mutta häneltä puuttui kykyä johtaa laivaa, ja purjeiden käyttämisessä ja hoidossa hän oli kerrassaan lapsi. Senvuoksi hän kokonaan jätti tyyrpuurin vahdin minun huostaani. Hän oli kuitenkin mukana aina kun tehtiin tähtitieteelliset laskelmat ja määrättiin suunta. Hän nukkui mielellään yönsä ja otti sitäpaitsi aamu- ja iltapäivällä pienen virkistävän »huokauksen». Kaunista ilmaa hän rakasti, istuen silloin tuntikausia katselemassa taivaanrantaa, — kävelemisestä hän ei pitänyt. Mutta rumaa ilmaa hän vihasi kuin paholaista. Hän antoi muiden olla rauhassa ja tahtoi itsekin olla. Siitä syystä laivan miehistö piti hänestä ja kutsui häntä rauhan mieheksi. Hän tapasi sanoa, että myrsky on epämiellyttävää. Tämän laatuisista kapteeneista sanottiin merimiespiireissä, että he olivat ryömineet sisään kajuutan akkunasta.
Sitten Eddi Stroom, ensimmäinen perämies. Hän oli 35-vuoden ikäinen, nainut mies, pituudeltaan keskinkertainen, lihavanpuoleinen, punaverinen, tummatukkainen ja -viiksinen. Puolueettoman naisen, oli tämä sitten naitu tai naimaton, silmissä Eddi oli kaunis mies. Hän oli hyväsydäminen ja leikillinen herra, ja milloin tahansa valmis hyppäämään vaikka mereen naisen tai toverin puolesta. Hän nukkui mielellään ja sikeästi, niinkuin kapteenikin, mutta oli silti valmis, kun herätettiin, heti pukeutumaan ja seisomaan paikallaan. Eddi Stroomin vaimo oli kaunis, jalo ja ylhäissukuinen ja hänellä oli ollut ylhäisiä ja rikkaita kosijoita. Heillä oli useita lapsia, mutta matkan varrella Eddin hyvässä ja suurenmoisessa sydämessä oli tilaa muillekin. Eddi Stroom oli hyvä merimies ja navigatööri. Kun laskelmat oli tehty ja me kaikki kolme erikseen laskimme latituudin ja longituudin, sai hän tavallisesti laskelmansa ensimmäisenä valmiiksi; mutta se oli usein väärä, koska hän hätiköi.
Cadizissa mönsträtyistä espanjalaisista jätkistä, jotka ovat olleet tärkeitä tekijöitä tässä kertomuksessa ja jotka siis hyvin tunnemme, mainittakoon vain, että heitä arkipuheessa kutsuttiin kuten ennenkin »vaaleaksi» ja »tummaksi».
Eddi Stroom, jonka kanssa olin hyvissä väleissä, hoiti paapuurin ja minä tyyrpuurin vahtia. Me yhdessä viitotimme Delfinen tien yli syvyyksien.
Oltuamme jonkin aikaa matkalla, alkoi vasta oikea merielämä. Siihen kuului ruoka-aineiden pilaantuminen ja veden mädäntyminen sekä pahin kaikesta: veden väheneminen.