— Montako vesitynnyriä on enää jäljellä? kysyin kokilta.
— Olisihan se vesi riittänyt, jos Jumala olisi sitä antanut taivaasta ja jos ei naisväki olisi pessyt liinavaatteitaan liian usein.
Itse asiassa olivat he pyykkiä pestessään hyvin säästäväisiä. Tuopillisella vettä pestiin jo paljon. Huuhtominen tapahtui siten, että vaatekappale sai laahata laivan perässä. Mutta se oli ajoissa otettava laivaan, muuten siitä ei ollut paljon jäljellä. Vettä ei voinut juoda ilman että siihen pantiin jokunen tippa etikkaa. Tästä vedestä tuli kuitenkin mainiota hernekeittoa, sillä se pehmitti herneet ja poisti eltaantuneesta läskistä katkeran maun. Muista ruoka-aineista on paras olla mainitsematta. Jokainenhan arvaa niiden hajun ja maun.
Ilmapuntari nousi ja laski; sen viisari seisoi myös jonkin ajan tekemättä suurempia hyppyjä oikeaan tai vasempaan. Kun se alkoi laskea, luulimme saavamme — sadetta, mutta erehdys. Tuulta se oli tietänyt.
— On tämä merielämä väliin tukalaa, sanoi Kirsten kerran, kun seisoimme kokkaäyräällä ja katselimme pyöriäisten iloista leikkiä. — Kohta on meidän ruvettava pyydystämään noita: syöhän niitäkin paremman puutteessa. Kumma, ettei vielä ole näkynyt kaloja.
— Kyllä saamme pian kalojakin. Delfinen pohja on täynnä hanhenkaulan alkuja. Kun ne tulevat täysikasvuisiksi, niin kulkunopeutemme vähenee melkoisesti, ja on nyt jo vähentynyt. Siihen on myöskin se syynä, että Delfine raskaan lastinsa vuoksi ui liian syvässä. Vähempi olisi riittänyt. Kalat ja muut merielävät seuraavat laivoja, joiden vedenalainen osa on täynnä noita epämiellyttäviä parasiitteja.
— Onhan meri-elämässä vastahakoisuuksia ja harmeja, kärsimyksiä ja hengenkin vaaraa, mutta juuri se on todellista meri-elämää. Meri ottaa ja meri antaa. Ylistetty olkoon meri!
Kirstenin tapaisen vanhan merimiessuvun jälkeläisen suhde mereen on kuin jonkinlaista uskontoa — tai kukaties filosofiaa. — Minä jatkoin luentoani:
— Jollemme kohta saa sadetta, emme saa sitä pitkään aikaan, sillä pian tulemme koillispasaadiin. Pasaadivyöhykkeessä ei sada. Vasta pari kolme astetta ekvaattorista pohjoiseen alkaa vaihtelevaisen ilman vyöhyke. Sitä kestää yhtä monta astetta etelään ekvaattorista. Tässä vyöhykkeessä sataa paljon. Sitten alkaa kaakkoispasaadi, jossa sade niinikään on harvinaista.
Ennen auringonlaskua samana päivänä katselin ilmapuntaria. Se oli yht'äkkiä laskenut paljon. Mahtaakohan tuo taas merkitä tuulta? ajattelin itsekseni.