— Miksi tulet nyt vasta! huusin. Luulin miestä Halvoriksi.
— Huomaan, että erehdyt, norjalainen nainen. Minä koetan auttaa sinua.
Nuori kaunis mies, yllään englantilainen turistipuku, nousi laivaan ja vene pysyi liikkumattomana laivan sivulla. Me esittelimme itsemme toisillemme: Kirsten Störrup, lordi Birkenhead.
Minä puutuin puhumaan:
— Anteeksi, mylord, eräs lordi Birkenhead koetti kuusi tai seitsemän vuotta sitten kiivetä Sokeritopalle, mutta putosi alas ja menetti henkensä.
— Se olin minä, sanoi nuori mies.
— En ymmärrä teitä.
— Se on hyvin yksinkertaista; minä olen hänen haamunsa. Ei ole kenenkään onnistunut päästä Sokeritopan huipulle. Minä olen siis sen haltija, kunnes joku onnistuu pääsemään korkeammalle kuin minä. Asun täällä yksinäni, mutta on minulla naapurikin ja hyvä ystävä, jota sanotaan »Suurinenäiseksi».
Vetäydyin loitommalle haamusta.
— Älkää pelätkö, minähän vain haluan auttaa teitä täältä pois. Prikihän on saatava karilta.