— Niinkuin tahdotte.
Autoin vaatteita Kirstenin päälle, sain takin ylleni ja lakin päähäni sekä vein hänet sitten sylissäni laivaan.
— Ettekö aio nousta laivaanne? kysyi lääkäri.
— En, seuraan häntä sairaalaan, vastasin.
— Niinkuin tahdotte.
Tultuamme rantaan, kannoin hänet portaita ylös, eikä hän paljoa painanut. Asetin hänet odotussalissa olevalle vuoteelle.
Seuraavana aamuna oli minun vuoroni. Kokki itki ja sanoi:
— Kuka minulle nostaa lipun?
XXV.
On yö sairaalassa. Kahdeksan päivää on kulunut siitä, kun minut tuotiin tänne ja yhdeksän Kirstenin tuonnista. Jos joku voi pysyä hengissä neljä päivää sairastumisen jälkeen, on parantumisen toiveita. Tulkki, joka toisinaan käy luonani, on kertonut, että Eddi Stroom kuoli kolmantena päivänä ja että Delfinen miehistöstä ei ole enää elossa ketään. Kirstenin kohtalosta hän ei tietänyt mitään, sillä hän ei päässyt naisosastolle. Siellä luonnollisesti palveli naisia sairaanhoitajina. Naispotilaita ei ollut monta, koska naisia harvoin on purjelaivoissa. Tulkki otaksui, että Kirsten eli, koska ei mitään ollut kuulunut hänestä.