Kuultuani tämän panin käteni ristiin.
— Kun kiitätte Jumalaa, ei se saa tapahtua peiton alla.
Pater lähti, ja minä vaivuin virkistävään uneen, jota kesti hämärään asti. Havahduin siihen, että pater, lääkäri ja portugalilainen tarjottimineen taas tulivat.
— Kuinka nyt jaksatte?
— Paljon paremmin.
— Nyt syötte.
— Koetan, sanoin, ja söin vähän kananlihakeittoa.
— Viekää terveisiä hänelle.
— Vien kyllä, vastasi pater ja nyökkäsi.
Sairaiden luku väheni päivä päivältä. Keltaruton selkä oli taittunut. Eräänä aamuna sanoi lääkäri, kun oli koettanut valtimoani ja katsellut kuumemittaria: