Kuljimme kiekumista kohti ja tulimme kukon kotipihaan. Pihassa hääri kukon ympärillä kanoja poikasineen. Niitä ruokki pieni tyttönen.
— Magda! huusin.
— Toinen perämies! huusi Magda vastaan ja juoksi luokseni.
— Missä Hildur-täti on? kysyin.
— Hän kähertää hiuksiaan. Lähdemme tänään kaupunkiin ja sitten lähdemme kotiin Norjaan. Minä olen nyt Hildur-tädin tyttö, kun — — —
Otin lapsen syliini, hän painoi kasvonsa rintaani vastaan ja itki katkerasti.
— Mitä itket, lapseni?
— Minun oma mammani on kuollut.
— Ei sinun oma mammasi ole kuollut. Hän on Riossa ja lähetti minut hakemaan teitä molempia.
Sitten kannoin pienokaisen sisään.