Istuuduimme kaikki suurelle litteälle kivelle. Kirsten luki molemmat kirjeensä ja näytti tyytyväiseltä. Sitten hän virkkoi, hymy huulilla ja vähän leikillisesti:
— Meitä on kyllä nyt useampia kuin silloin, kun lähdimme haciendasta.
Hän luki kirjeensä uudelleen.
— Tuolta he vihdoinkin tulevat, lisäsi hän. Hildur ja lordi lähenivät meitä käsikoukussa. Istuimme kaikki vähän aikaa suurella kivellä. Hildur naurahti luettuaan kirjeensä:
— Ebbeforsissa on ollut useita englantilaisia forellin onkijoita. Ebbeforsin forellit ja Trondhjemin tytöt näyttävät olevan korkeassa kurssissa. Saat, James, minulta Ebbeforsin huomenlahjaksi.
Lordi otti esille piippunsa ja laittoi sen polttokuntoon. Kun savu alkoi tupruta, veti hän suunsa hymyyn:
— Kun seremoniat Lakefordin linnassa ovat ohi, vien lady Lakefordin heti Ebbeforsiin ongelle.
Kirsten itki ilosta; se oli hänen onnentoivotuksensa. Hildur vain hymyili ja lordin piippu sammui vähäväliä.
* * * * *
Me kaikki, jotka muutamia tunteja sitten istuimme suurella kivellä, istumme nyt Polestarin peräkannella pursikangaskaton alla.