XXIV.
Polestar ottaa hiiliä sivullaan olevasta proomusta. Sen toisella sivulla on yksi sairaalan laivoista. Tämän perätangossa ei enää ole Punaisen Ristin lippua, vaan Brasilian kansallislippu. Lääkintäviranomaiset vuokraavat laivansa halvasta hinnasta kenelle tahansa. Laiva on tuonut Polestariin elossa olevat delfineläiset, paitsi kapteeni Holgersenia ja kokkia, jotka lähtivät Delfinellä. Sitäpaitsi se on tuonut Elisabeth Esmeraldan, »sisaren» ja Dulcinean, joka viimemainittu saattaa rakkaita pois lähteviä ystäviään.
Eronhetki haciendassa oli liikuttava. Cascada, puolimusta poika ja muuli Castor rattaineen saattoivat joukkueen Dulcinean kioskille. Täällä juotiin lähtökahvit, Dulcinean parasta kahvia. Jäähyväiset sanottua mentiin Polestariin. Ankkuri on nostettu. Laiva kulkee hiljaa eteenpäin. Dulcinea huiskuttaa liinallaan sairaalalaivasta ja me vastaamme. Kun Polestar jo on hiekan kohdalla, pysäytetään koneet. Lippu lasketaan kolme kertaa perätysten alas viimeiseksi jäähyväisiksi tovereille.
Laiva lähtee eteenpäin ja pysähtyy kuuden päivän kuluttua
Pernanbucossa, missä se ottaa hiiliä.
Kuljemme läpi kauniin kapean Sokeritoppasalmen ja pari tuntia senjälkeen sanomme jäähyväiset Sokeritopalle ja Suurinenäiselle, jotka vähitellen häviävät näköpiiristämme.
Kaksi onnellista paria katselee kohti pohjoista taivaanrantaa. Maata ei näy enää. Luostarineidon ja Nelsonin piti jäädä St. Tomas saarelle, joka silloin oli Tanskan hallussa. Hildur ja lordi ajattelivat tulevia häitään Lakefordin linnassa. Kun ankkuri oli laskettu Pernanbucon satamaselälle, lähdimme heti kahdella veneellä maihin. Kymmenkunta purjelaivaa näkyi täällä olevan ankkuroituna.
Katselin uteliaasti kaupunkiin päin, kiinnittämättä huomiotani laivoihin, joiden ohi kuljimme. Sivuuttaessamme erään niistä, nostettiin siellä Norjan lippu. Laiva ei ollut mikään muu kuin Delfine.
— Magda! kuului laivasta.
— Kokki! vastasi Magda veneestä.
— Herra Jumala, näenkö taas unta! huudahti Kirsten ja heittäytyi taaksepäin Hildurin syliin.