— Huovatkaa! komensi lordi soutumiehiä.
Annoin kokille merkin, että hän tulisi meitä vastaanottamaan ja suuntasin veneen Delfinen portaiden luo.
Nousimme kaikki prikiin, jossa ei ollut muita kuin kokki. Laiva oli puhdas sekä ulkoa että sisältä. Sen taklaus oli hyvässä järjestyksessä, purjeet hyvin kiedotut ja kannella olevat köydet somassa kierteessä.
— Kapteeni on maissa ja tulee vasta illalla laivaan, herrasväki on hyvä ja käy sisään, sanoi kokki, avaten salongin oven.
Kirstenin hytti herätti huomiota. Pöydällä oli hänen valokuvansa ja tuoreita kukkia vedessä.
— Sinä rakas kokki kulta! — muuta ei Delfinen omistajatar saanut kyyneltulvalta sanotuksi.
Hän istuutui hyttinsä sohvalle Hildurin ja »sisaren» viereen. Me muut kävimme laivaa tarkastamassa. Keski- ja etuluukku olivat auki, jotta kahvilasti saisi raitista ilmaa.
Jonkin ajan kuluttua ilmoitti kokki kahvin olevan valmiina salongissa.
— Kahvia, hyvää maitoa ja hyvää nuorta leipää tarjoaa Delfine vierailleen, puheli Kirsten.
Kaikki naiset vuoroin itkivät ja nauroivat. Magda istui kokin sylissä ja lordin piippu tahtoi alituiseen sammua.