— Siitä syystä, että se on circum-polaris tähti.
— Mitä se merkitsee?
— Eikö kapteeni Bäck ole kertonut teille näistä asioista?
— Me emme puhu keskenämme mistään asioista.
Kello oli jo kahdeksan, löin siis laivan peräkelloon kahdeksan lasia ja sain kokkakellosta vastaukseksi kahdeksan lasia. Toinen mies tuli ruoriin, peränpitoon. Nostin lakkia Kirstenille ja lähdin kanssiin. Olin joutunut siihen merivahtiin, jolla oli vapaavahti kello kahdeksasta kahteentoista.
Pistettyäni piippuun ja sytytettyäni sen läksin hetkiseksi kokkapenkereelle tähystäjän luo. Siinä virassa oli nyt Johansen, laivan vanha timpermanni. Ensin juttelimme ilmasta ja tuulesta, sitten jouduimme suorastaan autuuden asioihin.
— Saapa nähdä, miten tämä reissu päättyy, sanoi Johansen.
— Kuinka niin?
— Tuntuu niin kummalliselta ja oudolta. Vaimoni sanoi, kun jätettiin hyvästit: »En luule, että enää tavataan tässä syntisessä maailmassa. Pysy Jumalaa pelkääväisenä, että kohdataan tuolla ylhäällä taivaassa.»
— Loruja, sittenhän ei täällä alhaalla olisi mitään muuta kuin itkua.
Hyvää yötä, Johansen.