— Jotakuinkin hyvin. Viekää komentajalle tervehdyksemme ja kiitoksemme.
Steewartti kumarsi ja lähti. Söimme hyvän aterian. Saatoin sitten Kirstenin hyttiinsä ja toivotin hyvää yötä. Hän pyysi, että kävisin ennen nukkumaan menoa vielä hänen luonaan. Lähdin ensin komentosillalle juttelemaan vahtiupseerin kanssa. Lavanton voima oli yltynyt ja potkuri pyöri kaiken aikaa hiljaa eteenpäin, helpottaakseen ankkureita ja kettinkejä.
Kotvan kuluttua kuljin Kirstenin hytin ohi ja koputin oveen. Vastausta ei kuulunut. Kun astuin sisään, näin hänen raskaasti nukkuvan. Aioin jo jättää hytin ja hiipiä pois, kun huomasin, että häntä rupesi ahdistamaan ja hän koetti huutaa:
— Kirsten!
Hän aukaisi silmänsä ja veti helpotuksen huokauksen.
— West! Jumalan kiitos, että tulit. Kapteeni Bäck koetti upottaa minut — meidät molemmat. Näin unta, että veneemme vajosi. Kun olin jo veden pinnan alla, tunsin, että sinä otit kiinni kädestäni vetääksesi minut ylös. Mutta samassa tuli Bäck, tempasi kätesi irti ranteestani ja alkoi painaa minua syvemmälle. Samassa heräsin ja näin sinut.
— Teillä on aina outoja unia. Minä huomasin, että olitte hädässä ja sen vuoksi herätin.
Laiva keinui kovasti.
— Olemmeko taas vaarassa?
— Emme ensinkään.