— Tässä on enemmän hernesoppaa, oikein paksua ja hyvää ja »plenty» riskisti lihaa. Saako olla, toinen perämies?
Kun nousin ottamaan annokseni, sieppasi Löflund sillä välin Magdan minulta.
— Olet istunut tarpeeksi papinpojan sylissä.
Lapsi pääsi karkuun ja juoksi kanssista. Minä kerroin syödessäni lyhyesti, mitä oli tapahtunut sillä välin, kun Kirsten-rouvan kanssa vierailimme Vittoriossa.
— Mitä tulee veneen särkymiseen, sanoi Löflund, — niin laskitte varomattomasti laivan sivuun, eihän tuuli ja laine vielä silloin käyneet niin rajuina.
— Leukalinkku umpeen, Kangas-Fiian poika! ärjäisi kokki.
— Sanoitko Kangas-Fiian poika, senkin turskansyöjä. Tästä saat — ja samalla lensi hernekeitolla täytetty pilkkumi, joka oli tähdätty kokin naamaa kohden, tämän käsivarsille, jotka hän oli ehtinyt nostaa silmäinsä suojaksi.
Kokki seisoi muutaman sekunnin ajatuksissaan; sitten hän kysyi, ovatko kaikki jo saaneet tarpeeksi. Ja ennenkuin hän oli ennättänyt saada vastausta kysymykseensä, hän pani hernekattilan Löflundin päähän. Onneksi ei keitto kuitenkaan enää ollut kuumaa. Kun timpermanni nosti pois kattilan, purskahtivat kaikki nauruun. Hernekeiton tahrimat miehet alkoivat nyt hieroa tappelua kanssissa, mutta siirtyivät timpermannin kehoituksesta sittemmin kanssin etupuolelle. Siellä he tappelivat kumpikin maansa tavalla, suomalainen nyrkeillä ja jaloilla, norjalainen hampaillaan ja päällään, puskien kuin pässi. Kapteeni kertoi minulle sen ikävän uutisen, että Delfine oli saanut pahan vuodon. Hän ja ensimmäinen perämies aikoivat tämän johdosta keskustella timpermannin kanssa.
— Mitä siitä timpermannin kanssa keskustelette. Jos laiva peloittavasti vuotaa, mistä vielä on otettava tarkka tieto, niin sähköttäkää laivan omistajalle.
Löflund ja kokki olivat juuri tehneet väliaikaisen rauhan ja istuivat molemmat kantäkillä.