— Parasta on, kun heti lähden sähköttämään. Pankaa vene vesille ja kaksi miestä veneeseen, sanoi kapteeni.
Tappelupukarit saivat peseytyä ja lähteä kapteenia viemään maihin. Pari tuntia he viipyivät kaupungilla ja palasivat, kun kapteeni oli saanut kyselyynsä vastauksen.
Menin kokkapuolelle ja ilmoitin, ettei äsken laivaan mätettyä suolaa tarvitse tasoittaa. Tähän vastasi timpermanni, jolla oli tapana ajaa miehistön asiaa, että olisi hyvä heti mättää suolaa kokkaan päin.
— Ei, suolaan ei kosketa, sen sijaan hiivataan ankkurien kettinkiä sisään ja sitten pumpataan laivasta vesi pois.
— Niin, kyllä tässä saadaan pumpata yöt päivät, jahka se nyt tulee täyteen lastiin ja purjeet päälle, sanoivat kaikki miehet yhdestä suusta.
— Eikä meidän tarvitse pelätä keltaruttoa, sillä Rio Janeiroa ei tulla näkemään, sanoi timpermanni.
— Kuinka niin? kysyin minä.
— Me uppoamme, kun on ensimmäinen myrsky merellä. Delfine sai liian paljon voimistella Biskajassa maha täynnä. Nyt, kun se on saanut raskaan lastin, alkavat seuraukset tuntua ja näkyä. Kun lavanto runteli arvoisaa rouvaa, saimme yhtenä päivänä pumpata kaksi kertaa. Eukko puhui totta silloin, kun läksin, ettei enää tässä maailmassa nähdä toisiamme.
— Ja minunkin piti mönsträtä tähän uivaan ruumisarkkuun, valitti
Löflund.
Kun ankkurikettinkiä hiivattiin, ei kukaan ollut laulutuulella; kettinki nousi miesten vaietessa. Kun kettinkiä oli nostettu niin paljon kuin uskallettiin, alettiin pumpata. Vettä oli laivassa paljon, vaikka se edellisenä päivänä oli tyhjennetty.