— Kuinkahan on hyttini laita? Tule, West, auttamaan, että saan Magdan kuntoon! Vien hänet kanssani kaupunkiin.
— Mahdotonta, kapteenska, en ehdi nyt, mutta lähetän kokin.
— Sinun täytyy!
Ja minä tottelin. Tietysti tottelin! Menimme Kirstenin hyttiin, jossa kaikki oli huiskin haiskin.
— Koeta saada Magda pestyksi ja puetuksi!
Sitten hän hävisi, mutta tuli heti takaisin, mukanaan molemmat Seastarin naiset, Hildur ja kamarineitsyt, jota viimeksi mainittua lordi sanoi Butterflyksi. Pieni hytti oli nyt täynnä ihmisiä.
— Ehkä esittelen, sanoi Kirsten, — toinen perämies West…
— Ei tarvitse, vastasi tuo vaalea kaunotar, kietoen käsivarret kaulaani ja painaen kyyneltyneet poskensa poskeani vasten. En päässyt irti syleilystä, ennenkuin kaaduimme istumaan sohvalle, minä hänen syliinsä. Pieni Butterfly suuteli käsiäni.
— West, parasta kun menet ulos, ei sinua täällä nyt tarvita! sanoi
Kirsten.
Magda juoksi vähän ajan kuluttua kannelle ja kertoi, että äiti ja Hildur-täti riitelevät ja että äiti oli koettanut lyödä Hildur-tätiä. Kannella oli paljon ihmisiä. Lordi istui kajuutanikkunan päällä ja imi piippuaan, niinkuin ei mitään sen kummempaa olisi tapahtunut. Häntä ei näkynyt vähääkään liikuttaneen se seikka, että Seastar oli mennyt meren pohjaan, ollen vähällä viedä hänet, Hildurin, Butterflyn ja huvilaivan koko miehistön mukanaan.