— Koetan parastani, vastasin.
Astuin lordin huoneeseen ja tapasin siellä lordin ja markiisin. Kerroin heille, miten olin päättänyt tehdä. Sen jälkeen selitin asian myöskin senjor Esmeraldalle, ja sitten lähdimme rantaan, sekä edelleen huvilaivaan laivaveneellä. Kaikki laivaan kuuluvat henkilöt olivat kotona. Ranskan lippu liehui perätangossa, mutta kohta se oli vedettävä alas viimeisen kerran. Englannin lippu odotti jo kokoonkäärittynä tangon vieressä. Kun lordi vielä vähän aikaa oli keskustellut markiisin kanssa, siirtyivät molemmat kannelle ja lordi antoi merkin. Koko laivaväen läsnäollessa vedettiin Ranskan valtakunnan lippu alas ja »Union Jack» kohosi sen tilalle. Laivan uudet ristiäiset juotiin Englannin lipun liehuessa. Markiisi kohotti samppanjalasinsa ja joi »Polestarin» kunniaksi. Sitten minä lähdin yksin pienellä tukevalla veneellä kaupungin rantaan ja suoraa päätä hotelliin. Aurinko oli laskenut ja täysikuu paistoi, kun annoin senjor Esmeraldalle paketin, joka sisälsi Elisabethille vietäviä vaatteita. Sitten tilasin ruokaa ja viiniä, ja syötyäni istuin hetkisen puistoparvekkeella, johon kuu alkoi valaa loistettaan.
Pian saapui sinne Esmeralda, pyytäen minua lähtemään. Elisabeth oli, valittuaan parhaiten sopivat vaatteet, pukeutunut merimieheksi. En ikinä ole nähnyt viehättävämpää meripoikaa. Vain kengät olivat liian suuret. Vasempaan takinhihaan neulottiin valkea tähti — kajuuttapojan merkki — ja lakkiin liimattiin kullatusta paperista leikatuista kirjaimista »Polestar». Kun tukka vielä oli leikattu ja pään ympäri kiedottu kääre, joka merkitsi, että pää oli kipeä, oli luostarineito muuttunut tarkoitusta vastaavaksi merimieheksi. Puoli yhdentoista aikaan syleilivät isä ja tytär toisiaan, ja sitten tapahtui pikainen lähtö. Pieni vene odotti joen rannassa, johon sen olin kytkenyt, levitettyäni vielä Englannin lipun perätuhdolle. Ei kukaan ollut koskenut siihen. Espanjan ritarillisen kansan köyhälistö voi kerjätä, muttei varastaa — vaikka tietysti ammattivarkaita siellä on niinkuin kaikissa muissakin maissa.
Paljon kansaa, nuorta ja vanhaa, seisoi rannassa, puuhaten veneinensä tai muuten töllistellen. Irroitettuani veneemme astuimme siihen, kajuuttavahti kokkaan ja minä perään. Luostarineito, joka nähtävästi ei ollut koskaan pidellyt airoja, käsitteli niitä kömpelösti ja pudottelikin, heikko kun oli. Kuinkahan tässä käy, ajattelin. Viimein hän istuutui tuhdolle airot kädessä, aikoen ruveta soutamaan, mutta korjasi sitä ennen käärettä päässään. »Malo» (pahoin tehty), huomautti kaksi lähellä seisovaa poliisia. »Malo», huudettiin väkijoukosta. Minä nousin seisomaan, raapasin päätäni ja komensin kajuuttavahdin perään istumaan. Tämä miltei ryömi, päätään pidellen, perätuhdolle. Itse asetuin kokkaan, tartuin airoihin ja rupesin reippaasti soutamaan. »Buono» (hyvä), sanoivat poliisit. »Buono», huusi kansa. »Mucho Buono», ihastui eräs kaunis, hyvin puettu senjorita, kun olin jo vähän matkaa laiturista. Vastasin tähän nostamalla lakkiani. Kansa rannalla huusi: »Viva Britannia!» huiskuttaen hattuja ja soittokoneita.
Guadalquivirillä vilisi soutuveneitä jos jonkin mallisia, niiden joukossa vanhanaikaisia, ehkä satavuotisia, joita oli hyvin hoidettu ja joita käytettiin ainoastaan Grandoferian aikana. Nyt, vanhan kirkkojuhlan ensimmäisenä päivänä vallitsi kuitenkin keskellä meluavaa iloa vakavaa juhlallisuuttakin. Veneitten joukossa nähtiin poliisiveneitä, pappien veneitä ja pelastusveneitä. Ehtimiseen tapahtui vaarattomia yhteentörmäyksiä, jotka aiheuttivat vain ilohuudahduksia ja naurua. Kulku oli hidasta, sillä väylä oli miltei tukossa. Jokaisessa veneessä loisti värillisiä lyhtyjä. Kun olimme päässeet pahimmasta tungoksesta, saavutti meidät noin keskivaiheilla kaupungin ja Polestarin välillä isonlainen vene. »Seisahtukaa!» huudettiin veneestä. Minä herkesin soutamasta, ja luostarineito voihkasi hiljaa: »Jeesus, Maria, poliisivene!» tehden samalla ristinmerkin.
— Vaiti, muuten paha meidät perii, sanoin.
Hän totteli ja painoi kädellään päätään, jota muka kovasti pakotti. —
Mihin olette menossa? kuului veneestä.
— Lordi Lakefordin huvilaivaan.
— Täällä ei ole sellaista laivaa. On vain markiisi Anneboultin huvilaiva.
— Sama laiva on nyt lordi Lakefordin oma.