— Espanjalaiset nostavat laivan tokkaan ja korjaavat sen englantilaisen insinöörin valvonnan alaisina kaikin puolin. Vanhalta Sörenseniltä sain kirjeen tänään; hän ei ole ollut terve viime aikoina, kertoi kapteeni. — Ja sen voi hyvin arvatakin, kun ajattelee kaikkia niitä typeryyksiä, joita hän on tehnyt, niinkuin tämän laivan korjauskin. Mutta ei maksa puhua sen enempää — tehän olette ukon kanssa samaa mieltä. No niin — ja huomennahan on jouluaatto.
— Kyllä se on tänään, kapteeni.
— Tänäänkö se on? Ei tässä muista enää ajanjuoksuakaan, kun on niin pirun paljon touhua ja vielä enemmän harmia.
Eräästä stavangerilaisesta laivasta, joka keinui satamaselällä, saapui kirjeentuoja. Kapteeni käski merimiehen odottaa ja rupesi lukemaan kirjettä. Sitten hän pistäytyi kajuuttaan laatimaan vastausta. Kirje oli saattanut hänet erinomaisen hyvälle tuulelle. Hän toivotti minulle hyvää joulua ja kysäisi sitten:
— Vietättekö joulunne tuossa lordin laivassa?
— En tiedä varmaan. Viettäisin sen mieluummin täällä omien miesten kanssa.
— Nehän ovat maissa, ja mitä hauskuutta teillä täällä on?
— Miehet tulevat kohta laivaan valmistautumaan joulunviettoon, vastasin.
— No jaa.
Polestarista ei enää näkynyt savua. Pistäydyinkin ensin siellä. Kirsten oli käynyt Villa Castassa ja tuonut Magdan ja Butterflyn. Oli päätetty viettää jouluyö Cadizissa. Lordi Lakeford sanoi nähdessään minut siellä: