Timpermanni oli jumalinen mies, muttei ehdottomasti raitis. Hänellä oli tapana sanoa: »Jumala lukee synniksi, jos joku juo niin paljon, että oksentaa, tai syö niin paljon, että halkeaa.»
— Delfinessa nyt istutaan ja vietetään viimeistä joulua tässä maailmassa. Keltarutto korjaa meidät melkein kaikki Riossa, mutta tapahtukoon Jumalan tahto! Ikävä vain, ettei tule haudatuksi siunattuun maahan, vaan poltetuksi sammuttamattomalla kalkilla. Mutta kalliiksi, kovin kalliiksi tulisi haudan kaivaminen tällaiselle miesjoukolle.
Nuoremmat matruusit olivat perinpohjin väsyneet tähän timpermannin alituiseen jeremiaadiin. — »Antakaa nyt meille edes joulurauha, timpermanni», pyysi eräs heistä ja siihen pyyntöön yhtyivät kaikki.
Koska priki oli kokasta kiinnitetty tokkaan ja peräkeulasta tiktaaliin, ei etustaagissa tarvittu lyhtyä. Joulun kunniaksi sytytimme kolme lyhtyä palamaan: yhden laivan peräpuoleen, yhden keskilaivaan ja yhden kokkaan, niin korkealle, että ne näkyivät satamaselälle muihin laivoihin. Kokki hyöri keittiössä, räiskyttäen rasvaa. Nälkäisten merimiesten sieraimia kutittava tuoksu levisi laivaan, ja hiljainen tuuli vei sen pitkälle, ehkä Pontalisiin asti, jossa asui paljon köyhää kansaa. Aamupäivällä oli laivaan lähetetty paljon ruokaa: tuoretta lihaa, läskiä, monenlaisia vihanneksia, suuri savustettu kinkku, vehnäjauhoja, riisiryyniä, kapakalaa, suuri korillinen hedelmiä ynnä muuta, ynnä muuta. Sörensen oli kirjoittanut ja määrännyt, että joulua on vietettävä komeasti. Menin kajuuttaani, jossa vallitsi suuri epäjärjestys. Kaksi miehistä alkoi heti siivota ja järjestää. Salongissa lämmitettiin heti iso kamiina kivihiilillä kuumaksi. Ovet avattiin, jotta lämmin pääsi joka komeroon. Vielä puhdistettiin kapteenin ja ensimmäisen perämiehen hytitkin. Kosteanlaiset makuuvaatteet kuivattiin. Kirstenin hytti siivottiin, — kaikkein huolellisimmin. Hänhän oli laivan hyvä hengetär ja merimiesten jumaloitu kuningatar. Suuret lamput paloivat kajuutassa, levittäen lämpöä ja öljyn hajua. Jouluilta olikin erinomaisen kylmä.
— Missä Löflund on? kysyin.
— Hänhän makaa purjehytissä sikahumalassa. Saatuaan timpermannilta joulukylvyn, hän joi oman ja timpermanninkin viiniannoksen, mutta kyllä hänestä mies tulee, kun hiukan selviää. Hän uhkaa karata laivasta timpermannin mukana, elleivät he saa mönsträtä irti laivasta, joka on veden päällä uiva helvetti.
— Delfine, hoi! kuului laivan sivulta.
Arvasin heti, kuka huusi laivaa, ja käskin miesten mennä katsomaan.
— Ovatko kaikki miehet laivassa? kuulin Kirstenin kysyvän.
— Eivät ole. Kapteeni ja ensimmäinen perämies viettävät joulua stavangerilaisessa.