Menin reelingin luo, nostin lakkiani ja kysyin, tarvitsiko rouva Bäck jotakin. Hän selitti tahtovansa tulla laivaan. Koetin vakuuttaa, että oli kovin hankalaa naisten päästä, kun ei ole paraatirappua.
— Miksi ei sitä ole?
— On vaikea pitää sitä paikoillaan, kun kaikki on mullin mallin laivassa. Sitäpaitsi ei tänne oikeastaan voi ottaa vastaan naisia ja lapsia, kun laiva on näin korjattavana. Ja niinkuin tiedätte, minä tulin tänne pari tuntia sitten. Jos tarvitsette jotakin, koetan hakea teille.
— Kuulittehan, että aion tulla laivaan, siinä kaikki.
— Hyvä! vastasin.
Heitin köysiportaat yli reelingin, hyppäsin veneeseen ja tartuin kylmästi minulle ojennettuun käteen. Se oli sekin kylmä. Tervehdin sitten Magdaa ja lausuin iloni siitä, että lapsi oli tullut. Tyttönen oli myös iloissaan ja pyysi, että nostaisin hänet laivaan. Magda hinattiinkin suuressa hedelmäkorissa ja hänen ärtyisä äitinsä pursimiestuolissa kannelle.
— Hyvää iltaa pojat ja hyvää joulua! sanoi Kirsten, nähtyään miehet.
— Samaa kapteenskalle, vastasi timpermanni.
— Täälläpä on juhlallista ja joulun näköistä, ihmetteli rouva.
— On, sen jälkeen kun toinen perämies tuli laivaan ja viritti oikean jouluhengen, vastasivat pojat.