Kirsten pyysi sitten, että laatikot ja korit nostettaisiin veneestä kannelle. Soutumiehille laski hän veneeseen kaksikymmentä pesetaa, toivottaen heille hyvää joulua.
— Madonna teitä varjelkoon, rakas senjora, vastasivat jätkät.
Kirsten oli Polestarin veneellä lapsensa kanssa mennyt ostoksille kaupungille, josta reippaat jätkät toivat hänet Delfineen. Käytyään tarkastuksella, ensin kajuutassa ja sitten laivan muissa osissa hän sanoi:
— Toinen perämies, minusta tuntuu, kuin olisin kotona vanhassa, rakkaassa Norjassa.
Jungmanni oli rouvan tarkastusmatkalla taluttanut Magdaa kädestä, ettei pienokainen lankeaisi kannella olevaan törkyyn, joka nyt tosin oli koottu järjestettyihin kasoihin. Hän seurasi emäntäänsä kajuuttaan ja oli hänen avustajanaan. Jonkin ajan kuluttua kyseli Kirsten minulta, saisimmeko jouluruokaa ja mihin aikaan.
— Kyllä saamme. Mihin aikaan tahdotte aterioida?
— Milloin te sitten tahdotte? hän kysyi.
— Miesten juhla-ateria alkaa kohta, syön heidän kanssaan kanssissa.
— Miksi ette aterioi Magdan ja minun kanssa?
Jungmanni sai poistua. Kirsten talutti Magdan keittiöön ja antoi kokille määräyksen kattaa joulupöydän kaikille salonkiin.