— Jos kapteeni ja veljeni ensimmäinen perämies nukkuvat, mokomat muulit, niin nukkukoot. Mene heti ruokakellarin kautta peräpiikkiin ja täytä tämä kori kahvilla; ennen minä en lähde pois.
— Lähtekää heti tiehenne, käskin.
Silloin nainen alkoi pommittaa meitä appelsiineilla ja munilla, joista yksi lensi vasten kokin kasvoja. Keittiön luona seisoi täysinäinen likavesiämpäri, jonka kokki puolestaan tyhjensi naisen niskaan. Hän näki nyt parhaaksi lähteä, mutta lupasi tulla takaisin illalla tai yöllä.
Kun olimme pukeutuneet maihinmenoa varten ja kokki jo hommasi venettä kuntoon, ilmoitti Löflund, joka pestynä ja siistittynä seisoi keskikannella, että kapteeni ja ensimmäinen perämies tulevat. Timpermanni katsoi lähestyvää venettä valittaen, että enteet näyttävät huonoilta, kun vuoden suurin juhla on häväisty.
— Kas, Löölund, huudahti Magda, joka oli juossut paikalle. — Hyvää huomenta, Löölund! Kuinka jaksat?
— Huomenta, pieni Magda, minä jaksan huonosti.
— Mikä sinua vaivaa, Löölund?
— Näin pahaa unta, näin, että olin helvetissä.
— Mamma, Löölund on ollut helvetissä!
— Olepas nyt vaiti, tyttöseni, niin kuulemme, mitä Löflund kertoo.