— Niin, kapteenska hyvä, näin unta, että helvetissä oli yksi enkeli.
Muuten elämä siellä olisi ollut pirullisempaa kuin Delfinessä.
Stavangerilaisen vene laski laivan sivuun, köysiportaat heitettiin yli reelingin ja laivaan nousi neljä »merisikaa». Tervehdin kapteenia ja ensimmäistä perämiestä, stavangerilaisia en ollut näkevinäni. Bäck sammalsi:
— Nyt pidetään hauskaa, toinen perämies. Onkohan täällä mitään jouluruokaa jäljellä? Olemme nälkäisiä kuin suomalaiset sudet.
Ilmoitin, että olin lähdössä maihin. Tätä piti kapteeni mahdottomana, sillä tarvittaisiinhan laivassa komennon pitäjä. Kun kerroin, että olin valvonut koko yön, ja halusin nyt jättää komennon heille, vastasi hän:
— Onpas tuo pirua, mutta en parhaalla tahdollanikaan voi laskea teitä maihin nyt.
Samassa ilmestyi kapteenska näyttämölle. Hän oli hienosti puettu, kaunis ja ylhäisen näköinen. Kapteeni hämmästyi. Hän teki nöyrän ja ehkä liian syvän kumarruksen, kompastuen suinpäin rouvansa jalkoihin. Tämä hypähti notkeasti syrjään ja heitti ylpeän ja ylenkatseellisen silmäyksen Bäckiin, kun mies ryömi pois tieltä.
— Herra toinen perämies on hyvä ja menee vaikka helvettiin — anteeksi, en tarkoita pahaa — vaimoni kanssa. Minä koetan pitää komentoa laivassa.
Annettuani miehistölle määräyksiä, lähdin Kirstenin ja Magdan kanssa — kokki soutumiehenä — kaupunkiin.
XV.
Cadizin tuomiokirkon alla on maanalainen kirkko, samanlainen kuin päätemppelikin. Pääsy sinne on kielletty muulloin kuin suurina kirkkojuhlina. Päätimme mennä katsomaan jumalanpalvelusta, joka pidetään sen kirkon pyhille asukkaille kaikkine juhlamenoineen. Siihen kuuluu ihanaa hengellistä laulua ja soittoa kuuluisilla maanalaisen kirkon uruilla. Yksi kirkon suurimmista nähtävyyksistä on sarkofaagi, jossa lasikannen alla nukkuu palsamoituina kaksi nuorta, kuvankaunista naista rinnatusten, toinen sinisessä, toinen keltaisessa silkkipuvussa. Se oli todella kaunis näky. Kirkosta menimme Kolmen kuninkaan hotelliin kahvia juomaan. Sieltä lähdimme kahden laiskan hevosen vetämillä vuokravaunuilla Villa Castaan, jonne saavuimme vasta pimeän tultua.