Toinen vanhoista ystävistä, jätkistä, unohti näytellä espanjalaista ja rupesi puhumaan englantia.
— Odottakaa täällä vähän aikaa, niin kerron tulostanne rouva
Kirstenille.
Kirsten tuli hiukan totiseksi, kuultuaan jätkien yöllisestä käynnistä. Vakuutin hänelle, ettei meidän tarvitse pelätä näitä miehiä. He tietävät hyvin, ettei täällä ole suuria rahoja. Päinvastoin he ovat meidän ystäviämme, jotka ovat uskaltaneet henkensä edestämme.
— Hyvää iltaa, vanhat ystävät, tervehti Kirsten. — Me olemme teille suuressa kiitollisuuden velassa.
— Iltaa, rouva, niin mekin olemme. Kun se vaarallinen, mutta hauska seikkailu Vittorion luona tuli tunnetuksi, ei meillä ole ollut työn puutetta, sanoi valkoverinen.
— Jos olisitte oikeauskoinen katolinen, senjora, tulisi teistä kuolemanne jälkeen pyhimys, sanoi mustaverinen.
— Muistatteko, sir, nähneenne minut muualla, kuin Cadizissa? kysyi valkoverinen hyvällä englanninkielellä.
— En muista missä olisin teidät ennen nähnyt.
— Olkaa hyvä ja tulkaa sisään, niin saamme jutella.
— Kiitos kunniasta, tulemme mielellämme.