Sairas toimitettiin heti kääreisiin. Kun tulin halliin, pyysi lordi minua viemään kirjeen rantaan, missä Polestarin vene miehineen odotti. Puolentoista tunnin kuluttua palasi vene ja Butterfly saapui, tuoden kääreitä ja lääkkeitä. Menin sairaan toivomuksesta hänen luokseen. Hän makasi vuoteessa, jonka ääreen pääsi molemmilta puolilta, toinen käsi Kirstenin kädessä.
— West, tule tänne, että saan sinua kiittää kaikesta. Pidä kiinni tästä kädestäni, älä anna kenenkään muun koskea siihen. Nyt minun on hyvä olla, en pelkää lavantoa.
Lääkäri tuli sisään ja määräsi, että kääreitä oli muutettava. Tunnin kuluttua hän käski minut sairaan luo ja poistui itse. Hildur näytti olevan täydessä tajussa. Hän ojensi meille kätensä.
— Pitäkää minua molemmista käsistä. West, tahdotko rukoilla puolestani, en itse jaksa. Kirsten kertoo sinulle sitten, kun olen poissa. Kutsukaa lääkäri tänne.
Lääkärin tultua sairas vähän aikaa lepäsi. Sitten hän viittasi lääkäriä ja kamarineitsyttä tulemaan likemmäksi.
— Kuulkaa, mitä sanon: Kirsten ja West saavat kaiken, mitä omistan.
Tämän sanottuaan hän ummisti silmänsä. Lääkäri koetti valtimoa ja käski antaa sairaan nyt nukkua; sitten muutettaisiin jälleen kääreitä. Kun Hildur jonkin ajan kuluttua aukaisi silmänsä, niin kääreet muutettiinkin. Lähtiessäni huoneesta hän sanoi:
— Tule heti takaisin, on jotakin…
Palatessani ei sairaan luona ollut muita kuin Kirsten, joka istui vuoteen vierellä, Hildurin käsi kädessään. Istahdin vuoteen toiselle puolelle.
— Kirsten, pyyhi kylmällä huuleni.