— Piirrä nyt tuo, hihitti Mäihä.
— Miksipä en, sanoi Jan ja otti esiin kirjansa.
— Mutta sinä et voi piirtää sitä luonnollisessa koossa, virkkoi Sam vilkaisten pienestä muistikirjasta suureen jalanjälkeen.
Kun se oli piirretty Sam sanoi: — Entä jos minä kuorin jalkani ja näytän, minkälainen on oikea ihmisen jälki. Tuota pikaa hän oli astunut jalkansa multa-albumiin taiteilijan jäljennettäväksi ja lopuksi Jan painoi siihen omansa; kaikki kolme jälkeä olivat aivan erilaiset.
— Tuo olisi muuten hyvä, mutta siihen pitäisi vielä merkitä mihin suuntiin varpaat osoittavat ja kuinka pitkä on jälkien väli. Siitä tietää säärien pituuden.
Taas Sam oli antanut Janille hyvän tuuman. Siitä pitäen hän kirjoitti nämäkin molemmat seikat muistiin. Siitä hänen jälkitietonsa paljon paranivat.
— Vallanko te sen vietävät nyt asuttekin täällä? kysäisi Mäihä hämmästyneenä huomatessaan vuoteen ja padat ja pannut.
— Joo.
— Minäkin tulen tänne. Jos minä vain pääsen muorin luo, niin ettei äijä näe, niin kyllä sitten.
— Sano sinä sillä tavalla, ettemme huoli sinusta, niin kyllä isäsi silloin laskee. Sano hänelle, että vanha Raften ajoi sinut täältä pois, niin hän pakottaa sinut tänne.