— Kai tuossa teidän vuoteessanne on tilaa kolmannellekin, huomautti
Mäihä.
— Tuskinpa vain, sanoi Tikka. — Varsinkin kun kolmas on saanut palkinnon siitä, että on koulun likaisin poika. Tuo sinä tavarasi ja tee oma vuoteesi tuonne tulen taa toiselle laidalle.
— Minä en osaa.
— Kyllä me näytämme. Mutta nyt sinun täytyy mennä kotiin ja tuoda peitteet ja tietenkin myös jotakin hyvää.
Pojat rakensivat tuota pikaa kuusenoksista vuoteen, mutta Gui viivytteli niin kauan kuin suinkin kotona käyntiään ja peittojen hakua. Hän tiesi ja he epäilivät, ettei hänellä sitten olisi tilaisuutta sinä päivänä enää tulla heidän luokseen. Auringon laskettua hän siis taas sovitteli jalkaryysyt paikalleen ja nilkutti polkua pitkin kotiaan kohti luvaten palata muutaman minuutin kuluttua. Mutta pojat tiesivät aivan hyvin, ettei hän tulisi.
Oli syöty illallista, Jan ja Sam olivat aikansa istuneet ja ihmetelleet, toistuisivatko yön kauhut jälleen. Huuhkaja huhuili. Siinä äänessä oli jotakin viehättävän salaperäistä. Pojat pitivät tulta vireillä aina kymmenen tienoille saakka, sitten he kävivät levolle ja päättivät, etteivät tällä kertaa antaisi itseään yhtä pahasti säikyttää. Tuskin he olivat nukkuneet, kun jo läheltä metsästä kuului mitä kammottavin huuto, "kuin kurkkutautisen suden ulvonta", sitten kuin hätääntyneen ihmisen parkunaa. Pojat nousivat kauhistuneina istumaan. Ulkoa kuului tappelun nujakkaa — kova ja kauhistunut huuto "hoi — hoi — hoi — Sam!" Sitten hyökättiin ovelle. Se reväistiin auki ja Gui mukelsi sisään. Hän oli pahoin pelästynyt; mutta kun tuli oli viritetty ja hän hiukan tyyntyi, hän kertoi, että isä oli lähettänyt hänet maata, mutta kaiken muututtua hiljaiseksi hän oli livahtanut ikkunasta ulos ja ottanut vuodevaatteetkin mukaansa. Hän oli jo melkein leirillä saakka, kun hänen päähänsä pälkähti pelottaa poikia suden ulvontaa matkimalla, mutta ulistessaan hän oli itsekin pahoin pelästynyt, ja kun puun latvoista kajahti hirvittävä vastaus — ruma vihlova rääkäys — hänen rohkeutensa oli pettänyt ja hän oli juossut tiipiitä kohti apua huutaen.
Pojat ottivat heti soihdut ja lähtivät hermostuneina etsimään hukkuneita peitteitä. Guin vuode laitettiin kuntoon ja tunnin kuluttua kaikki taas nukkuivat.
Aamulla Sam hyppäsi ensimmäisenä vuoteesta. Kotiin vievältä polulta kuului äkkiä hänen huutonsa:
— Jan, tule tänne.
— Minuako tarkoitat? kysyi Pikku Majava ylväästi.