— Eikä juuri. Ei se maksanut juuri mitään. Sain sen vaihtokaupassa kaupan päälle. Hyvä että kuoli, se oli rampa.
— Me ottaisimme sen nahan, ellet sinä sitä tarvitse.
— Ottakaa mielihyvin kaikki tyynni.
— Vedäpäs se tuonne raja-aidan luo, niin me kuoppaamme sinne mitä jää, kun olemme omamme ottaneet.
— Kyllä vain. Oletteko sattuneet näkemään sitä minun poika lurjustani?
— Olemme kyllä; minä näin aivan hiljan, sanoi Sam. — Kotia kohti oli silloin nokka.
— Hm. Ehkäpä jo tapaankin kotona.
— Luultavasti. Sitten Sam hiljaa lisäsi: — Vaikka en minä usko.
Burns jätti heidät siihen, ja muutaman minuutin kuluttua Gui hiipi esiin metsästä ollakseen hänkin mukana hommassa.
Kaleb näytti, miten nahka oli viillettävä auki kummankin koiven sisäpuolta myöten ja mahan alitse. Nylkeminen oli hidasta, mutta ei niin epämiellyttävää kuin Jan oli pelännyt, eläin kun oli veres.