Kaleb teki suurimman osan työstä; Sam ja Jan auttoivat. Gui avusti hommaa kertomalla omia vasikannylky-muistelmiaan ja ehdottamalla kaikenlaisia parannuksia omasta laajasta kokemuksestaan.
Kun yläpuoli oli nyljetty, Kaleb huomautti: — Tuskin voimme kääntää sitä toiselle kyljelle. Kun intiaaneilla ei ollut paikalla hevosta kääntääkseen puhvelia toiselle kyljelle, niin he tavallisesti viilsivät nahan halki selkää pitkin. Eiköhän meidän ole parasta tehdä samalla tavalla. On meillä nyt nahkaa sen verran kuin tarvitsemme.
He siis leikkasivat irti sen puolen, jonka olivat nylkeneet, ottivat hännän ja harjan "päänahoiksi", ja sitten Kaleb lähetti Janin noutamaan kirveen ja sangon.
Hän hakkasi irti kappaleen maksasta ja hevosen aivot. — Tuota, hän sanoi, tarvitaan parkittaessa, ja tästä intiaanivaimo saa ompelulankansa.
Hän viilsi syvän haavan selkärankaa pitkin selän keskivaiheilta munuaisten vaiheille, tunki sormensa leveän vaikeahkon säienauhan alle, nosti sen ylös ja irrotteli ja leikkasi, kunnes se oli irti lonkkaluuhun ja eteenpäin kylkiluihin saakka. Tämä suonilanka oli kymmenisen senttimetriä leveä, hyvin ohut, ja sen saattoi halkaista vaikka kuinka moneen kertaan, niin että siitä lopulta tuli ohutta rihmaa.
— Siinä, hän sanoi, on nyt lankavyyhti. Pankaa tuo talteen. Se kuivaa, mutta halkeaa siitä huolimatta milloin vain, ja kun sitä huuhtelee parikymmentä minuuttia lämpöisessä vedessä, niin se pehmiää ja on valmista käytettäväksi. No nyt kun meillä on sekä vasikan että hevosen nahka, niin emme vähemmällä pääsekään kuin että meidän täytyy laittaa nahkurin verstas.
— Entä kuinka turkiksia parkitaan, herra Clark?
— Hyvin monella eri tavalla. Toisinaan vain kaavitaan ja kaavitaan, kunnes sisäpuolelta on kaikki rasva ja liha poissa. Sitten nahka peitetään alunalla ja suolalla ja kääritään kokoon muutamaksi päiväksi. Kun aluna tuntuu läpi ja nahka on karvain juuresta käynyt valkoiseksi ja puoleksi kuivunut, sitä vedellään ja muokataan, kunnes se on aivan pehmeätä.
Mutta kun intiaaneilla ei ole alunaa eikä suolaa, niin he tekevät maksasta ja aivoista hienoa parkkiainetta, niin kuin minä aion nyt tehdä.
— Niin, tehdään se intiaanien tapaan. — No hyvä, mene sinä ja hae vasikkasi aivot ja maksa.