Siinä makasi maassa ei enempää kuin kolmen tai neljän askelen päässä toisistaan kaksi suurta huuhkajaa, kumpikin suoraan läpi sydämen ammuttuna, toinen Samin "Varman Kuoleman", toinen Janin "Viheltäjän" lävistämänä. Kumpikin laukaus oli sattunut kohdalleen, eivätkä pojat voineet sanoa muuta kuin: — Voi ihmettä, jos tämä kerrottaisiin kirjassa, niin jokainen sanoisi, että se on suuri valhe! Se tosiaan oli yksi niitä ihmetapauksia, joita vain todellisessa elämässä sattuu, ja koko heimo yhtä poikkeusta lukuun ottamatta äänesti suuren "kupin" kummallekin metsästäjälle.
Gui osoitti perinpohjaista halveksumista. — Pääsivät niin likelle, että osasivat sattumalta, eivätkä sitten tienneet, että sattuikaan. Jos minä olisin ollut ampumassa jne. jne.
— Entä se rääkynä puun latvassa, Gui?
— Ärrrrh.
Kaunis lintu tenhoaa aina luonnontutkijan. Jan oli näiden molempien vuoksi aivan haltioissaan. Hän mittasi kummankin siipien välin ja etäisyyden nokasta pyrstöön. Hän tutki niiden sulkia; häntä oikein pöyristytti niiden suurten keltaisten silmien tuike ja pitkät voimakkaat kynnet ja hän ihaili niiden joka piirrettä. Häntä harmitti, kun hän ajatteli, että nämä ihmeteltävät olennot muutamassa päivässä muuttuisivat niin iljettäviksi, etteivät kelpaisi muuta kuin kuopattaviksi.
— Voi, kunpa minä osaisin täyttää ne, hän sanoi.
— Mikset pyydä Si Leetä näyttämään, ehdotti Sam. — Minä olen usein nähnyt intiaanien rohtomiesten kuvia, joissa on täytettyjä lintuja, hän lisäsi viekkaasti ja sangen sattuvasti.
— Sen minä totisesti teenkin.
Mutta nyt tuli eteen mutkallinen kysymys. Lähtisikö hän Si Leen luo ja samalla muuttuisi "valkoiseksi" ja rikkoisi intiaanielämän viehätyksen, vai ryhtyisikö hän sellaiseen yritykseen, että houkuttelisi Sin heidän luokseen täyttämään linnut, vaikkei heillä metsässä ollutkaan minkäänlaisia välineitä. Äänestyksellä päätettiin, että Si tuotaisiin leiriin. — Isä voisi luulla, että me olemme tulleet katumapäälle, sanoi Sam. Niinpä Si Leen kintereille järjestettiin vakoilijoita, ja tupsahdettuaan salaväijytykseen hän suostui avaamaan leirissä iltakoulun ja opettamaan lintujen täyttämistä.
Hän toi mukanaan työkalut ja tarvikkeet, kimpun riveitä, jotka hän oli saanut köyttä purkamalla, vähän puuvillaa, lujaa pellavanuoraa, kaksi pitkää parsinneulaa, kerman tavoin vatkattua arsenikkisuopaa, maissijauhoja, vähän ohutta ja vahvempaa pehmeää rautalankaa, viilan, pihdit, rautalangan katkaisimen, terävän veitsen, vankat sakset, poran, kaksi valmista puista jalustaa ja kaikkein päälliseksi hyvän lampun. Pojat olivat siihen saakka tyytyneet nuotion valoon.