— Lyön vetoa, että minä kuulin sen ensiksi, kimitti Gui. Janin ensimmäinen ajatus oli hyökätä umpimähkään koiran perässä. Hän oli usein kuullut, että metsästäjäin tapana oli rajusti seurata koirien perässä, mutta Kaleb pidätti häntä.
— Maltahan mielesi, poika; aikaa on enemmänkin. Emme vielä tiedä mitä se ajaa.
Sillä Turkki, samoin kuin useimmat rajamaakoirat, lähti melkein mille jäljille tahansa — olipa sitä syytetty omienkin jälkiensä haukkumisesta — ja niiden asiana, jotka sen parhaiten tunsivat, oli haukkumisen laadusta arvata, mitä riistaa se milloinkin ajoi. Mutta kauan ja kärsivällisesti he saivat odottaa koiran sen koommin haukkumatta. Pian kuuluikin sitten kahinaa, ja Turkki tuli isäntänsä luo ja kävi hänen jalkainsa juureen maata.
— Turkki, lähdepäs liikkeelle; hae, hae! Mutta koira ei liikahtanutkaan. — Toimeen, toimeen, ja Kaleb läjäytti sitä pienellä kepillä. Koira pakeni syrjemmäksi, mutta kävi jälleen läähättäen maata.
— Mikä se oli, herra Clark? kysyi Jan.
— Enpä tiedä. Ehkä vain loukkasi jalkansa oksaan. Mutta se on varmaa, ettei täällä ole tänä yönä pesukarhuja. Eikä tämän jälkeen toistekaan. Me tulimme vähän liian aikaisin, ja ilma on koiralle liian lämmin.
— Emmekö voisi mennä joen poikki Boylen metsään, ehdotti Tikka. — Siellä varmaan tapaamme jotakin. Larry de Neuville vannoo nähneensä siellä yksisarvisen samana yönä, kun hän palasi Garneyn ruumiin valvonnasta.
— Kuinka te haukunnasta tiedätte mitä koira ajaa? kysyi Jan.
— Hm! vastasi Kaleb pistäessään poskeensa uuden tupakkamällin. — Helppohan se on, jos tuntee maan ja riistan ja koiran. Ei tietenkään ole kahta koiraa samanlaista; pitää tuntea koiransa, ja jos se on hyvä koira, niin sen avulla voi paljon oppia jälkien seuraamisesta.
Puro oli tätä nykyä melkein kuivilla, niin että sen poikki pääsi miltä kohdalta vain halutti. Tunnustellen tietään pimeän metsän läpi silmät enimmäkseen suljettuina he haparoiden kulkivat Boylen avokentälle ja sitten sen poikki vanhaan metsään. Turkki oli purolla eronnut heistä ja sitten seurannut sitä erääseen lammikkoon saakka, jossa se meni uimaan. Heidän metsään mennessään koirakin saapui siihen likomärkänä ja valmiina toimeen.