— Päivällistäkö se poika täällä keittää? Hauska liittyä kimppaan, hän sanoi vastenmielisesti ja suostuttelevasti naurahtaen.
Hänen käytöksensä oli niin inhottavaa kuin suinkin, vaikka hän ulkonaisesti esiintyikin ystävällisenä.
— Missä poikasen muu väki on?
— Ei minulla ole kotiväkeä — täällä, vastasi Jan vähän peläten, hänen mieleensä kun muistuivat Glenjanin maankiertäjät.
— Hm — aivanko yksinäsi — aivanko yksinäsi sinä pidät täällä leiriä?
— Muut toverit palaavat vasta iltapäivällä.
— Sehän sattui hyvin. Hauska kuulla. Pyydän saada vaivata sinua antamaan minulle tuon kepin, ja maankiertäjän käytös muuttui nyt suostuttelevasta käskeväksi hänen osoittaessaan Janin irtojäntein riippuvaa jousta.
— Se on minun jouseni! vastasi Jan sekä peläten että suuttuen.
— Minä en käske toista kertaa — tänne keppi, taikka käy hullusti.
Jan seisoi alallaan. Roisto astui lähemmäksi, otti jousen ja löi häntä pari kolme kertaa selkään ja sääriin.