— Ugh — paljon hyvä, sanoi Tikka.
— Antakaa minun olla. Minun isäni antaa teille tästä selkään, senkin kehnot pelkurit, valitteli vanki unohtaen nopeaan malttinsa.
— Ugh! Päänahka ensin, sitten kärvennämme hänet elävältä. Pikku
Majava teki muutamia kuvaavia kädenliikkeitä.
— Ugh — junkkari — me paljon pahat, lisäsi Tikka, sylki kivelle ja alkoi hioa linkkuveistään.
Veitsen terävä ja uhkaava "vuiit, uiit, uiit" kiveä vasten rääkkäsi
Guin korvia ja hermoja aivan hirvittävästi.
— Veli Tikka, meidän heimomme henki vaatii uhrin veren — kaikki tyynni.
— Suuri päällikkö Tikka kai tarkoitat, huomautti Sam hiljaa.
— Ellet sano minua päälliköksi, en minäkään sano sinua päälliköksi, se siitä.
Suuri Tikka ja Pikku Majava menivät nyt tiipiihin, maalasivat uudelleen toistensa naamat, panivat kuntoon pääkoristeensa ja astuivat ulos teloitusta varten.
Tikka alkoi taas hioa veistään. Se ei tosin ollut tarpeellista, mutta hän piti äänestä.