"Vielä sana", sanoi kuvernöri, "tunnetteko kanuureitin Champlainin kautta Canadaan?"
"Kuonab tuntee."
"Voitteko palvella tiedustelijana niillä seuduin?"
Intiani nyökkäsi päätään.
"Jos syttyy sota, niin ehkä tarvitsemme teitä kumpaakin, niin että pitäkää korvat auki."
Ja jälleen käänsi kanuu kokkansa pohjoista kohti, Kuonab perässä, Skookum keulassa.
Vähemmässä kuin viikossa pääsivät he kotiin, eivätkä suinkaan liian aikaiseen. Puut olivat jo paljaina, ja heidän täytyi murtaa joella jäätä, ennenkun olivat perillä.
Rolf oli molempien viime kuukausien kuluessa saanut paljon uusia aatteita. Hän ei aikonut viettää koko elämäänsä erämiehenä. Hän tahtoi nähdä New Yorkin. Hän tahtoi suunnitella tulevaisuuttaan. Hän tarvitsi rahoja suunnitelmainsa toteuttamiseksi. Hän oli Kuonabin kanssa rakentanut satasen penikulmaa ansajuonta, mutta jotkut erämiehet yksinkin rakentavat enemmän. Heidän täytyi paikalla käydä pari uutta juonta, ennenkun pakkaset alkoivat. Toinen niistä juoksi alas Hudsonille, Kotkanpesän seuduille; toinen pohjoiseen kohti Sinivuoria, Racquet joelle. Se oli kovan työn takana, ja kun he saapuivat jälleen mökilleen, olivat punarinta-satakielet jo lähteneet lehdettömistä metsistä; sepelpyyt lentelivät öisin pitkät matkat; notkoissa näkyi juoksulla olevien sarvaitten jälkiä, kolkko, kammonsekainen tunnelma oli vallalla, sillä "hullukuu" oli tulossa hämärtyvälle taivaalle; kaikilla kukkuloilla vaani sen kaamea valo.
Seuraavana päivänä oli järvi ohuen teräsjään peitossa; lähellä rantaa räpylöi sen kirkkaalla pinnalla kaksi sorsaa. Miehet menivät niin lähelle kuin pääsivät ja Kuonab sanoi: "Ei, eivät ne ole sorsia, vaan shingebiksejä, uikkuja. Ne pääsevät nousemaan ainoastaan vedestä. Nuori jää on yöllä veden näköistä; ne laskeutuivat alas, eivätkä pääsekään nousemaan. Olen sen usein nähnyt." Parin päivän kuluttua tuli vielä kovempi pakkanen. Jää kantoi koiran; uikut olivat vielä jäällä näkyvissä. Skookum siis päästettiin matkaan. Ja pian se palasi takaisin, mukanaan kaksi kaunista uikkua, joiden kiiltäviä valkoisia rintahöyheniä pidetään yhtä suuressa arvossa kun eräitä turkisnahkoja.
Kuonab rykäsi niitä nostaessaan. "Ugh, niin se on usein tämän 'hullunkuun' aikana. Sen vuoksi, sanoi isäni, että Kaluskap silloin karkeloi."