Hän otti esille piippunsa ja tupakkakukkaronsa, mutta muistikin siitä, että jotain puuttui, — kukkaro oli tyhjä. Niinpä hän palasi wigwamiinsa ja otti ylhäältä, kiikkuvalta hyllyltä, hyvästä varmasta säilöstä koko nahkarivin, kymmenen pingotettua biisaminnahkaa ja yhden portimonnahkan, ja lähti sitten kulkemaan polkua, joka kävi metsän kautta etelään päin laajalle Strickland-niitylle, astui sen poikki ja vielä sen takana olevan vuorenkin poikki ja saapui Myanoksen pieneen kaupunkiin ja satamapaikkaan.
SILAS PECK
KAUPPA PUOTI
oli maalattu sen oven päälle, jonka hän siellä avasi. Puodissa oli miestä, naista, myymässä ja ostamassa, mutta intiani seisoi vierastellen syrjässä, kunnes kaikki olivat ajaneet asiansa ja herra Peck huudahti: "Ahaa, Kuonab, mitäpä kauppoja sinä aiot tänään tehdä?"
Kuonab otti esille nahkansa. Kauppias katsoi ne tarkkaan ja sanoi:
"Ne ovat liian myöhäisiä priimaksi; en voi luvata muuta kuin seitsemän senttiä kappaleelta rotista ja seitsemänkymmentäviisi portimosta... Kaupat tehty".
Intiani kokosi nahkat ikäänkuin "no sitten ei tullut mitään", mutta Silas kiiruhti sanomaan:
"No olkoon, minä annan rotista kymmenen senttiä".
"Kymmenen senttiä rotista, dollari portimosta, rahassa kaikki, sitten ostan, mitä tahdon", vastasi intiani.
Silaksen rauhalle oli hyvin tärkeätä, ettei kukaan ostaja hänen puodistaan kulkenut kadun poikki toisen kilven luo, jossa seisoi:
SILAS MEAD
KAUPPA PUOTI