"Ei maar", vastasi nuorukainen, "Skookumista ei nyt ole matkaan lähtijäksi. Me emme voi sitä tänne jättää, ja aitan teemme kolmessa päivässä."
Halli riepu oli nyt entistäänkin huonommassa kunnossa. Se tuskin saattoi hengittää, vielä vähemmän syödä ja juoda, ja tämä ratkaisi asian.
Ensinnä potilaan päätä haudottiin niin kuumassa vedessä kuin se suinkin sieti. Se näyttikin helpottavan sen verran, että se ahnaasti nieli vähän lientä, jota kurkkuun kaadettiin. Sille tehtiin vuode päivänpaisteiseen paikkaan ja erämiehet rupesivat uutta huonetta rakentamaan.
Kolmessa päivässä aitta sai valmiiksi, ei puuttunut muuta kuin tilkitsemistä. Lokakuu oli alkanut ja kirpeä pakkasyö varotti, että kovat valkoiset kuukaudet olivat tulossa. Kuonab murtaessaan jään kannusta ja katsellessaan matalalle jäänyttä aurinkoa sanoi: "Lehdet varisevat nopeaan; pian tulee lumi; me tarvitsemme vielä yhden ansajuonen."
Äkkiä hän vaikeni, tuijotti järvelle. Rolf katsoi samaan suuntaan, ja sieltä tuli kolme valkohäntähirveä, kaksi sarvasta ja yksi naaras, juosten, kävellen, hyppien keveästi esteitten yli, naaras edellä ja molemmat kilpakosijat perässä seuraten. Kun ne pysyttelivät järvenrannalla, niin ne lähestyivät mökkiä. Rolf katsahti Kuonabiin, joka nyökkäsi, Rolf pujahti majaan, sai pyssyn naulasta ja hiipi nopeaan joelle sille paikalle, missä metsäkarjan polku kulki joen poikki. Sarvaat eivät vielä tapelleet, se aika ei vielä ollut tullut, mutta niiden sarvet olivat puhtaat, niska turpoamassa ja ne uhkailivat toisiaan juostessaan edellä kulkevan perässä. Ne kulkivat kaalamolle kuin tuttuun paikkaan ja laukkasivat sen poikki, melkein uimatta. Kun ne olivat maalle nousseet, niin Rolf odotti, kunnes näki ne selvään, ja äännähti sitten lyhyesti ja terävään "hist". Se oli kuin taikasana, sillä se muutti nuo kolme samoavaa valkohäntähirveä kolmeksi kivijäykäksi patsaaksi. Rolfin tähtäimet kääntyivät pienempään sarvaaseen, ja kun pamauksen suuri savupilvi oli edestä haihtunut, niin kaksi oli mennyt menojaan ja pienempi sarvaista makasi maassa sätkien viidenkymmenen askeleen päässä.
"Me olemme löytäneet hyvät metsämaat; hirvet kävelevät leiriin", sanoi Kuonab; ja saalis lihattiin nopeaan ja ensimäiset ruuakset ripustettiin uuteen aittaan.
Sisälmykset kasattiin ja peitettiin pensailla ja kivillä. "Nämä säilyttävät ne korpeilta ja närheiltä; talvella houkuttelemme niillä kettuja ja otamme niiltä nahkat."
Nyt heidän oli päätettävä huomispäivästä. Skookum oli vähän parempi, mutta yhä vielä sangen huonona, ja Rolf ehdotti: "Kuonab, ota sinä kirves ja pyssy ja tee uusi ansajuoni. Minä jään tänne, varustan majan talveksi ja hoidan koiran." Niin sovittiinkin. Intiani lähti tällä kertaa yksin leiristä ja meni järven itärannalle; siellä seuratakseen toista jokea lähteille samoin kuin edellistä, ja palatakseen kolmen tai neljän päivän kuluttua mökille.