Erämiesten laki salolla on hyvinkin samanlainen kuin kaikki alkuperäiset lait; ensiksi tulleella on oikeus, jos hän nimittäin itse voi sen hankkia. Jos voimallinen kilpailija tulee pyydysmaille, niin ensiksi tulleen täytyy taistella miten voi. Laki hyväksyy kaikki, mitä hän tekee, jos hänelle onnestaa. Laki hyväksyy kaikki mitä toinenkin tekee, murhaa lukuun ottamatta. Se on: puolustaja saa toisen vaikka kuoliaaksi ampua; hyökkääjältä se on kielletty.
Mutta se seikka, että Kuonab oli intiani, ja että Rolfia siksi luultiin, olisi Adirondackissa kääntänyt yleisen mielipiteen heitä vastaan, ja hyvin luultavaa oli, että kilpailija piti heitä oman pyyntioikeutensa loukkaajina, vaikka taas se seikka, että hän oli tyhjentänyt heidän ansansa ottamatta niitä mukaansa ja ettei hän uskaltanut näyttäytyä, pikemmin osotti itseänsä syyttävän varkaan huonoa omaatuntoa.
Hän oli ilmeisesti tullut lännestä käsin; ehkä Racquet River maasta; oli iso mies, jalasta ja askeleen pituudesta päättäen, ja perehtynyt ansapyyntiin; mutta laiska, sillä hän ei ollut virittänyt ansoja. Hänen päätarkotuksensa näytti olevan varastaminen.
Eikä kauaa kestänyt, ennenkun hän löysi heidän näätäansajuonensakin, ja silloin hänen varkautensa lisääntyivät. Yksinkertaisimmat mielenliikutukset ovat aina pinnalla, ja alkuperäisissä oloissa puhkeavat ne ilmi hyvin vähästä. Rolf ja Kuonab tunsivat, että nyt oli sota.
[XXXVII.]
Pekan eli kalastajanäätä.
Lumessa oli eräät suuret jäljet, jotka he monta kertaa näkivät; ne olivat samanlaiset kuin näädän, mutta paljoa isommat. "Pekan", sanoi intiani, "se iso näätä; se ylen voimallinen näätä, joka taistelee pelotta.
"Kun isäni oli poika, niin hän ampui nuolella pekania. Hän ei tiennyt, mikä se oli; se näytti vain suurelta mustalta näädältä. Se sai haavan, mutta hyppäsi puusta isäni rintaan kiinni. Se olisi tappanut hänet, ellei koira olisi joutunut apuun; sitten se olisi tappanut koiran, mutta minun isoisäni oli lähellä.
"Hän antoi isäni syödä pekanin sydäntä, jotta hänen sydämensä kävisi samanlaiseksi. Se ei hakenut tappelua, mutta haavotettuna se kääntyi ja taisteli pelkäämättä. Se on oikea tapa; etsi rauhaa, mutta taistele pelkäämättä. Semmoinen oli isäni sydän ja minun." Katsahtaen sitten länttä kohti hän jatkoi uhkaavalla äänellä: "Tuo ansarosvo saa sen pian nähdä. Me emme etsineet tappelua, mutta jonain päivänä minä hänet tapan."
Ne suuret jäljet jatkuivat harppauksin, kadotakseen matalaan taajaan metsään. Mutta ne löydettiin uudelleen.