Varo kaikkea outoa.
Mutkikas tie paras.
Sumu ja vesi hävittävät hajun.
Ei pidä ajaa hiiriä silloin kun metsästää jäniksiä eikä jäniksiä kanatarhassa.
Älä tallaa ruohoa.
Nämä ohjeet alkoivat jo vähitellen, pikku kettujen itsensä huomaamatta, painua niiden mieleen. Tähän tapaan: "Älä milloinkaan aja, mitä et voi vainuta" oli viisas ohje, koska ne saattoivat havaita, että ellei voinut vainuta otusta, niin tuuli kävi siten, että otus vainusi pyytäjän itsensä.
Ne oppivat tuntemaan kotimetsän linnut ja nisäkkäät, yhden kerrallaan, ja tultuaan niin suuriksi, että pääsivät vanhempain mukana pitemmille retkille, ne oppivat tuntemaan uusia eläimiä. Ne luulivat jo tuntevansa hajusta kaikki, jotka liikkuivat. Mutta eräänä iltana emo vei ne pellolle, jossa oli outo, musta ja leveä esine maassa. Se antoi poikasten haistella sitä, mutta heti ensi vedolla niiden jokainen karva nousi pystyyn ja ne vapisivat tietämättä miksi — tuo haju tuntui tunkeutuvan niiden ytimiin asti ja täyttävän ne vaistomaisella vihalla ja kauhulla. Todettuaan sen täyden vaikutuksen emo kertoi:
— Tämä on ihmisen haju.
3
Tällä välin kanoja yhä hävisi. Minä en ollut ilmaissut ketunpesää. Itse asiassa pidin noista pikku veitikoista koko joukon enemmän kuin kanoista; mutta setä oli vimmoissaan ja puhui hyvin halventavasti metsästystaidostani. Hänen mielikseen otin eräänä päivänä koiran mukaani metsään, istuuduin kannolle avonaiselle mäenrinteelle ja käskin koiran hakea. Kolmen minuutin perästä kuului haukunta, jonka merkityksen kaikki metsästäjät hyvin tietävät: Kettu! Kettu! Kettu!