Tätä keinoa Viksi oli nyt taitavasti käyttänyt; Rangerin jäännökset löydettiin radan varrelta. Viksi oli alkanut kostaa.
Samana yönä se tuli pihaan ennen kuin väsynyt Spot ehti sitä karkottaa, tappoi taas kanan, toi sen Tipille ja paneutui huohottaen tämän viereen imettämään. Se näytti luulevan, ettei pikku kettu saanut muuta ruokaa kuin minkä se itse toi.
Tämä kana ilmaisi sedälleni sen öiset käynnit.
Minun myötätuntoni oli kokonaan Viksin puolella, enkä tahtonut osallistua uusien murhien suunnitteluun. Seuraavana yönä setäni vahti itse pyssy kädessä tunnin ajan. Mutta sitten tuli kylmä ja kuu peittyi pilveen; setä muisti, että hänellä oli tärkeää tekemistä muualla, ja jätti Paddyn sijaansa.
Mutta Paddy tuli leväperäiseksi, kun hiljaisuus ja vahdinpidon huoli alkoivat painaa hänen hermojaan. Tunnin päästä kuului laukaus, mutta kuten arvata sopii, siitä ei ollut mitään tulosta.
Aamulla näimme, ettei Viksi ollut hylännyt lastaan. Seuraavana yönä setä oli taas vahdissa, sillä jälleen oli kana kadonnut. Heti pimeän tultua kuului laukaus, mutta Viksi pudotti otuksen, jota oli tuomassa, ja pakeni. Vielä toisen kerran samana yönä setäni ampui osumatta, kun kettu yritti tulla. Mutta seuraavana aamuna nähtiin, että vitjat taas oli pureskeltu kiiltäviksi; kettuemo oli jyrsinyt tuntikausia kahleita.
Sellainen uskaliaisuus ja uskollisuus oli omansa herättämään ellei suvaitsevaisuutta, niin ainakin kunnioitusta. Seuraavana yönä ei ainakaan ollut pyssymiestä vahdissa. Kannattaisiko se enää? Kolmasti oli kettu pelotettu pois pyssynlaukauksella; vieläkö se yrittäisi ruokkia tai vapauttaa poikastaan?
Eikö se muka tulisi? Sinä yönä, neljäntenä, minä olin yksin näkemässä, kun poikasen värisevän vikinän kuuluttua varjomainen olento ilmestyi halkopinon päälle.
Mutta sillä ei nyt ollut mukanaan kanaa eikä muutakaan ruokaa, mikäli saattoi nähdä. Oliko sillä tällä kertaa ollut huono metsästysonni? Vai oliko se oppinut luottamaan siihen, että viholliset antoivat poikaselle kylliksi ravintoa?
Kaukana siitä! Villin metsänemon rakkaus ja viha olivat todellisia. Sen ainoa ajatus oli ollut poikasensa vapauttaminen. Kaikki keinot, mitkä se saattoi keksiä, se oli koetellut; kaikkia vaaroja se oli uhmaillut ravitakseen ainokaistaan ja pelastaakseen sen. Mutta kaikki oli ollut turhaa.