Naisen päällysnuttu, mitä minä sillä teen? Enhän voi sitä panna ylleni. En voi vaihtaa sitä takkiini, joka on aivan läpimärkä. Miksi otin sen sitten? Hienoa, pehmyttä lankaa, oikein hyvä nuttu se on. Miksi otit sen, Kusti? Panttitoimisto. Ei, siellä joudun kiinni heti. Kuinka sinä olet typerä, Kusti! Niinpä kyllä olenkin. Eikö ollut mitään muuta otettavaa, kun sinun nyt vihdoinkin piti se tehdä? Olisihan tietenkin voinut ottaa kalossit tai sateenvarjot. Miksi et tehnyt niin? Olet aasi. Pitää varastaa aprikoimalla eikä vaan sokeasti rynnätä eteenpäin. Ajatteleppas nyt, jos olisivat ottaneet sinut kiinni ja pistäneet tyrmään tuon kurjan päällysnutun vuoksi. Sinä et voi sitä käyttää, et muuttaa sitä rahaksi, mitään et voi sillä tehdä. Ja sen tähden olet tehnyt itsesi varkaaksi. Naisen päällysnutun takia. Pane se yllesi ja lähde sen kanssa kadulle. Olin nälissäni. Oletko nyt sitten kylläisempi? Et, vaan olet vieläkin nälkäisempi, sillä nyt olet samalla peloissasi. Panisikohan nutun porrasikkunalle? Tee se. Siitäpä sen kyllä joku löytää. Ja sitten? Niin, sitten on sinun jälleen mentävä ulos sateeseen ja olet yhtä väsynyt ja paleltunut ja nälkäinen. Mutta varo itseäsi kun menet ulos. Ajatteleppas, jos joku seisoo portin ulkopuolella ja odottaa sinua. Suuri, pitkä, lierihattuinen mies. Mitä olikaan minulla tuon kanssa tekemistä? —
Kusti pani nutun portaisiin ja hiipi hiljaa alas. Hän seisoi liikkumatta ja kuunteli. Sade pärskyi ränneistä. Pitkän aikaa odotti hän porttikäytävässä.
Nyt olivat he kyllä taasen muuttaneet suuriin, komeisiin rakennuksiin. Nyt olivat ikkunat jälleen kylläkin kirkkaita. Mutta tänä iltana eivät he voineet istua ulkona parvekkeilla katselemassa alapuolella liikuskelevaa kansaa. He olivat laskeneet ikkunaverhot alas ja sulkeneet sateen ja koko pimeän, märän elämän ulos, jota ei heidän koskaan tarvinnut kohdata ja tuntea. He astuivat pehmeillä matoilla. Kuinka peilit kiilsivät!
Miksi? Miksi?
Kusti nosti kauluksensa ja meni. Kun hän sivuutti viereisen portin, tuli lierihattuinen mies ulos. Kusti ei yrittänytkään juosta. Mikä tahansa oli parempi, kuin se elämä mikä häntä muuten odotti. "Seuraatko hyvällä mukanani?" kysyi mies. Kusti ei vastannut mitään, painoi vain päänsä nöyrästi alas.
LÄHTÖ.
Granön pappi makasi kuolinvuoteellaan.
Kaksi vuorokautta oli koillinen puhaltanut ja myrskynnyt. Meri kuohui jättilaineina, ja jäät tukkeusivat salmeen pappilan kohdalla niin että taloa ympäröitsi jäinen vyö. Päivisin oli vyö elämänvihreä, öisin kuolleenharmaa, mutta aina ylitsepääsemätön.
Tuntui siltä kuin tahtoisi se sulkea sisälle jonkun, joka halusi ulos.
Granön pappi oli kuolemaisillaan.