Läiskis!
Hevoset keikistelivät ja vaunut vierivät ääneti eteenpäin keveillä kummipyörillä.
Ja Elli näytteli ja jutteli:
Tuossa oli linna ja lippu, joka merkitsi, että kuningas oli kotona, ja tuossa eduskuntatalo, joka oli rakennettu paaluille, ja tuossa Isokirkko ja Katariinankirkko ja saksalainen, joka paloi muutama vuosi sitten. Ja tuossa oli Skeppsholma, jossa laivasto asusti pitkän pitkissä riveissä ja Kastelholma, jossa kuninkaallisten nimi- ja syntymäpäivisin ammuttiin. Ja tässä oli näyttely 97 ja tuolla oli Skansen ja biolooginen museo, jossa oli eläimiä ja eräs, jonka nimi oli Hazelius, mutta joka on kuollut nyt. Ja tuossa oli yleinen kujatie, josta saattoi veneillä päästä Slussille, missä aurinko kirkkaimmin helotti. Ja tuolla takana oli Söder. Siellä asui köyhää kansaa. Ja siellä aijottiin rakentaa ajotie ihan vuorenseinän läpitse.
Tässä oli Hasselbacken hienon maailman ihmisiä varten ja kaartin soittokunta ja tuossa oli hän monta kertaa syönyt päivällistä — illallisista ei hän puhunut — ja tuossa oli sirkus ja Djurgårdenin kenttä, jossa Kasperi esiintyi kesäisin ja siellä oli hyvin vaarallista kulkea sunnuntai-iltaisin päihtyneitten ja tappeluhaluisten kaartilaisten vuoksi. Signe oli kerran no, mitäpä siitä.
Ja tuossa oli vanha Tivoli. Tiesikö hän, mitä varieté oli? Eikö? No, siellä tanssi ja lauloi hyvin heikosti puettuja naisia ja —
"Onko se auki nyt?" kysyi lautamies.
"Ei, ennenkuin illalla." Elli nauroi ja uhkaili häntä sormella.
Rosberg punastui.
Hohhoo! Mitä Elli tarkoittaa. Hänpä ei ollutkaan tyhmä tyttönen, hän!