"Narri!" mutisi Konon. Sitten sanoi hän kääntyen Karidemokseen:
"Saanko minä vastata hänelle?"
"Et", vastasi arkontti. "Mitäpä sinä siihen voisit sanoa. Ei sinun järkisyysi olisi vaikuttavammat kuin minunkaan; eikä minua todellakaan enään haluta tuhlata hyviä neuvoja hupsuun. Vastaa sinä hänelle Kydippe! Sananen sinun suustasi ehkä säästää minua kurittamasta häntä."
Kaunis Kydippe loi katseensa maahan.
"Isä", sanoi hän, "pelkään suututtaa sinua; mutta ethän sinä itsekään voi kieltää, että Afroditen pyhäkössä tehdyt lupaukset ovat mahdottomat peruuttaa."
"Mitä tämä on?" kysyi Karidemos.
"Olkaa valallenne uskolliset!" jatkoi Kydippe, "niin varoitti tietäjä. Karidemoksen tytär on ennen muita Miletolaisia velvollinen noudattamaan tätä käskyä, sillä itsehän minä esiydyin uhkaavan vaaran ennustajana!"
Karidemos tuijotti tyttäreensä suurin silmin. "No, jumalien nimessä, ymmärränkö sinua oikein?"
"Niin isäni! Akontios tulee puolisokseni — sillä niin olen vannonut.
Etkä sinä, korkein lainvalvoja, voi pakottaa minua rikkomaan valaani."
"Ja tuota kurjaa kujetta uskallat sinä sanoa lupaukseksi?"