"Kydippen vannoman valan täyttämistä!" kuului yhteen ääneen.
Karidemos kalpeni.
"Mileton miehet!" huusi hän mahtavalla äänellä, "kuka teistä — olkoon hän vaikka halvin etukaupungin käsityöläinen — sallisi että syrjäiset sekaantuisivat hänen perheensä asioihin? Jokainen vapaasyntyinen on oman huoneensa herra; suokaa siis arkontillekin sama oikeus, älkäätkä kauvemmin loukatko sitä, jota olette velvolliset pitämään kunniassa ja arvossa."
"Me pidämme sinua kunniassa ja arvossa, jos täytät 'valan'", kajahti vastaukseksi.
Arkontti katsoi ympärilleen. Pylväspihan molemmin puolin seisoi henkivartiosto, jona oli kuusi, seitsemän pitkillä keihäillä ja pitkänsoikeilla kiiltävillä kilvillä varustettua miestä. Hän tunsi, kuinka kiukku pyrki pääsemään valloilleen, kuinka hän jo ihan oli antamaisillaan miehistölle käskyn: "Puhdistakaa tori!" — Mutta semmoinen käsky olisi vienyt häneltä vallan, jos vartijat olisivat sitä totelleet tahi ei. Ajaa semmoista väkijoukkoa pakoon niin vähillä sotavoimilla, oli silminnähtävästi mahdotonta, ja tyytymättömien joukko se tässä määräsi.
Sen taisi Karidemos huomata. Hän hillitsi itsensä ja turvautui alentavaan ystävällisyyteen, joka kuului vähän teeskennellyltä.
"Ystävät ja kansalaiset!" sanoi hän pannen käsivartensa ristiin rinnallen. "Te saatatte minua todellakin hämmästykseen! Varmaankin olette erehtyneet; teille on väärin kerrottu tapauksesta Afroditen templissä. Mutta minä tahdon, että uskollinen Miletoni saa tiedon asian todellisesta laidasta. Huomenna tähän aikaan ilmoittaa julistaja täältä pylväspihan portailta, mitenkä se kaikki tapahtui; silloin saatte nähdä, että olette pitäneet vallatonta pilaa täytenä totena, ja ett'ei Kydippe koskaan ole valaa tehnytkään."
Myrsky, joka nyt nousi kansassa, asettui äkkiä ikäänkuin tenhovoimalla. Äänetön hiljaisuus valtasi joukon; Kydippe itse oli tullut ulos ja seisoi, kädet rukoilevasti ristissä, arkontin vieressä.
"Anna anteeksi, isä!" sanoi hän kyynelsilmin. "Ei kansalle ole väärin kerrottu, vaan sen johtajalle. Mitä koko Miletossa kerrotaan, on tosi. Juhlallisesti olen luvannut, että Mylasalainen Akontios on tuleva puolisokseni. Älä siis vastusta lupauksen täyttämistä! Älä ole vihoissasi, rakas isäni, vaan pane Kydippesi käsi hänen rakastettunsa käteen, näyttäen siten, että kunnioitat jumalatarta ja tietäjän pyhää ennustusta."
Kun Karidemos äänettömäksi ällistyneenä häntä katseli, astui hän portaita alas Akontioksen luo.